lauantai 2. marraskuuta 2013

Tunnustan ja ennustan, pahempaa on luvassa

2.11.2013 001-001
2.11.2013 015-001
2.11.2013 030-002
2.11.2013 042-001
2.11.2013 047-001
2.11.2013 052-001
2.11.2013 062-001
2.11.2013 065-001
2.11.2013 089-001
2.11.2013 096-001
2.11.2013 112-001
2.11.2013 119-001
Siinäpä teille varsin leppoisia lauantairetkikuvia. Käytiin läheisessä Cagnes sur merin kaupungissa, jonka korkealla kukkulalla olevaa vanhaa kaupunkia olen ihaillut useasti junalla ohi mennessä. Vanha kaupunki olikin tosi hieno paikka, tosin jäi huomioonottamatta sellainen pikkujuttu että kukkula jolla kaupunki sijaitsee on tosiaankin korkea. Ja mäki sinne on jyrkkä. Ja meillä on rattaat. Joten Juholla saattoi olla vähän hiki kun se lykki rattaat tuon kukkulan päälle, ja se saattoi myös muutaman kerran manata mut ja mun ideani maanrakoon. Mutta ylös päästiin, ihailtiin maisemia, juotiin kahvit, Karri leikki leikkipuistossa joka oli jostain syystä täynnä ruotsalaisia lapsia, ja nähtiin vanha linnakin. Karri kysyi asuuko linnassa prinsessa, mutta mä en osannut vastata. Lopulta lapset väsähti, joten tungettiin molemmat penikat nukkumaan noihin 45cm leveisiin rattaisiin ja hyvin mahtui. Käytettiin lasten nukkuma aika hyväksi ja istuttiin kerrankin ihan rauhassa rannalla katsellen kun vastapäiseltä Nizzan lentokentältä nousi lentokoneet meren ylle. Sellainen on kuulkaa harvinaista luksusta nykyään, sellainen rauhallinen istuskelu.
Mutta nyt mä ihan poikkesin aiheesta, ei tästä mitään matkailukertomusta pitänyt tulla. Mun piti nimittäin tulla kertomaan, että tuollaiset edellämainitut leppoisat päivät on kyllä ihan silmänlumetta, nimittäin Karrista on kuoritunut sellainen uhmaaja että oksat pois. Musta tuntuu, etten päivän aikana ehdi tehdä mitään muuta kuin komentaa "Karri ei", "Karri EI!", "KARRI EI!!!!!!!!", "Lopeta", "Ei saa heittää vauvaa muumitalolla", "Ei saa työntää sormia vauvan silmiin!", "Ei saa sanoa yäk ruoalle!", "Ei saa kaataa mehuja tahallaan pöydälle", "Ei saa heitellä parvekkeelta mitään" jne. Listan on loputon. Ja kaikkein raskainta on se että yksi käsky on vasta alkua, yleensä käskyjä saa huutaa niin että henki ei enää kulje ja silloinkaan lopputulos ei välttämättä ole vielä toivottu. Karri on alkanut kiusaamaan toisinaan myös Myytä, mitä aikaisemmin ei ole tapahtunut. Karri myös siirtää kaikista kolttosistaan syyn Myyn niskaan. Eilen illalla kun lapset oli laitettu nukkumaan, syttyi makkariin yhtäkkiä valo. Menin sitten kysymään että mikäs täällä on meininkinä, niin Karri suurilla silmillään tuijotti mua ja sanoi ihan tosissaan että "vauva painoi valon päälle!". Niimpä tietysti, sivuseikka on tietysti se ettei vauva osaa edes istua, saati kävellä sängystä valokatkaisijalle. Tänään aamulla vauvalla on ranteessa Karrin hampaiden jäljet. Kysyin Karrilta että oletko purrut siskoa? Karri vastasi ihan pokkana että "Joo, purin siskoa, kun sisko puri Karria". Tietysti puri, paitsi että siskolla ei ole kunnollisia hampaita joilla edes purra.
Karri laittaa kaikki komennustilanteet ihan vitsiksi. Kun esimerkiksi käsken pyytää anteeksi, saattaa Karri sanoa vaikka "Jalka". Komennan uudestaan että pyydä anteeksi, Ja vastaukseksi tulee "Häntä". Kysyn Karrilta että saako toisia lyödä? Ja vastaukseksi tulee: Joo. Näitä riittäisi kerrottavaksi ihan loputtomasti. 
Jäähypenkkiä on kulutettu lähiaikoina niin että siinä on varmaan kohta uurtuneena Karrin pyllyn kuva. Karrille on selitetty selityksen perään että toisia ei lyödä, purra, potkita, haukuta, kiusata, tukisteta, tökitä, tönitä, leluja ei heitetä, ruoalla ei leikitä, ja miljoona muuta asiaa. Mikään ei mene perille. 
Sitten kun vahinko on jo tapahtunut ja Karri istuu jäähypenkillä, tulee koiranpentuilmeellä varustettu "anteeksi". Siihen koiranpentuilmeeseen mä en tosin lankea. 
Mä todella toivon että pahempaa ei enää olisi luvassa. Nyt jo puolet päivästä menee komentamiseen ja itsestäänselvyyksien selittämiseen. Todella, todella turhauttavaa ja ärsyttävää. 
Samaan aikaan Karri on toisaalta oppinut leikkimäänkin Myyn kanssa ja nauttii selvästi siskonsa seurasta ja Myy myös Karrin seurasta, mutta ikävä kyllä yhteiset leikit saa lähes aina päätöksen jomman kumman itkun muodossa. Olisi kiva, jos edes pienen hetken kaikki voisi olla sovussa ja tyytyväisiä mutta ei niin ei. Toivottavasti tämä on taas vain joku ohimenevä "vaihe". 

12 kommenttia:

  1. Uhmaikä on inhottavaa, mutta silti on pakko myöntää että nauroin aika kippurassa näille Karrin jutuille. Oma lapsi kun uhmaa, tuntuu se toisinaan jopa maailmanlopulta, mutta sitten taas toisten uhmaikäisten juttuja lukiessa, miettii että "mitä uhmaa toi nyt on, ihan naurettavan huvittavia tilanteita!" Onneksi kaikki on ohimenevää... Ihania kuvia, kuolailen näitä jokaisessa postauksessa...<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kieltämättä, toisten lasten hellokittyraivarit naurattaa, ja jopa lohduttaa (siis lohduttaa nähdä että muutkin on samanlaisia raivotautisia)..

      Poista
  2. On ne ja niin ihana kuva, kun noi kummatkin on rattaissa. Öitä sinne!

    VastaaPoista
  3. Mä vaan rakastan tätä sun blogia, ja sun kirjotuksia. Mahtavuutta! Oot loistava! (Toisten vanhigoillehan ei saa nauraa, mutta pitää sanoa, että mä nauroin maha kippurassa. :D)

    VastaaPoista
  4. Vouu, ulkosuomalaisen mamin kiinnostava blogi, näitä ei ole liikaa ! Mua aina kiinnostaa tällaiset kun itsekin on muilla mailla mutta liian harvoin näihin törmään ! Ehdin jo vähän lueskella ja huomasin että ootte vasta muuttanut, tsemppiä sopeutumiseen. :)

    Ei sais joo nauraa (varsinkin kun meillä se on vasta edessä...), mutta pakko munkin sanoa että kyllä tirskahtelin, varsinkin "sisko puri Karria" :D ! Nyt en vain ehdi enää enempää kahlata tekstejä läpi mutta vielä mä ehdin! Ja varmasti jään seuraamaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei tosiaan ole liikaa juu! Kuukausi tosiaan ollaan vasta täällä oltu ja aikamoista meininkiä on ollut. Ja sulle voin nyt sanoa ne ravostuttavimmat sanat mitä toiselle äidille vaan voi sanoa:"odotappa vaan kun sun lapsi tulee SIIHEN ikään" :D. Mä muuten itseasiassa luen sun blogia. Bongasin sen jokin aika sitten jonkun toisen blogin kautta... :)

      Poista
  5. Heh, tulee omat lapsuusajat mieleen. Minulla ja isosiskollani on 2 vuotta ikäeroa ja vauvana ollessani oli otsaani ilmestyneet hampaan jäljet. Kun iso-siskolta asiasta tiedusteltiin, hän vastasi tyynesti "se puri itteensä otasta". Muutamat pikkuautot myös lensivät "vahingossa" olan yli kaaressa kohti vauvaa..
    Ihan hyvissä väleissä ollaan nykyään ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee no niimpäniin. Rakkaudesta se hevonenkin potkii, luulisin...

      Poista
  6. siis karrilla on kyllä semmonen koiranpentukatse, että mä antaisin sille anteeksi ihan mitä vaan :---D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta tuntuu että mäkin oon antanut anteeksi sille vähän liikaakin :D Nykyään meininki on kuitenkin sellainen natsisaksa tyylinen!

      Poista