tiistai 12. marraskuuta 2013

Raivostuneen naisen raivokas shoppailuhetki

No eihän siitä mun jännittämästä asiasta sitten tullut mitän (ja ärsyttävään blogi-ihmis tapaan harrastan tätä kerron mutta en kuitenkaan kerro- tapaa, hohohoo), mutta pettymys ei oikeastaan ollut maata mullistavan suuri koska olen pessimisti isolla P:llä. Tai oikeastaan piilopessimisti. Mä yritän aina vakuutella itselleni että mun odottamani asiat ei kuitenkaan onnistu ja joku menee varmasti pieleen, sillä kun ei odota mitään ei myöskään tipu korkealta kun se pettymys sitten tulee. Silti, vaikka yritän olla kuinka pessimisti tahansa, jossain kytee aina pieni toivonkipinä odottamaani asiaa kohtaan ja kun se pettymys kuitenkin tulee (ja sehän tulee), niin tipun korkealta jokatapauksessa, piilopessimismistä huolimatta. Loogista? Ei.
Mä olen tunnettu siitä että aina raivoissani/pettyneenä/muuten vaan huonolla tuulella ollessani mun on saatava shoppailla. Ja mä olen ikäväkyllä tunnettu myös siitä että mun raivoshoppailun tulokset on aina melko epäonnistuneita (loppukesästä tuli tilattua pari kokoa liian pienet kengät noin niinkun esimerkiksi),  raivoheini kun tekee kohtalaisen hätäisiä päätöksiä. Niimpä mä taas tänään raivon ja pettymyksen ja koko maailmaan kohdistuvan angstini valloissa pyyhin kyyneleitä sen verran, että näin tihrustaa näytöltä h&m homen valikoimaa. Asetin itselleni erityisen tiukan budjetin, jossa pysyin erityisen huonosti. Toisaalta ihan sama. Olen ostanut viimeisten parin kuukauden aikana vähemmän mitään kuin pitkiin aikoihin. Joten raivo+pettymys+liitoksistaan ratkeamassa oleva shoppailuhimo=sellainen tilanne että Kirsiä olisi tarvittu taltuttamaan yksi himoshoppaaja. Ja tästä tekstistä voisi ehkä päätellä, että mä olen holtiton överishoppailija mutta voin kertoa tähän väliin pienen newsflashin: En ole. Mua ällöttää holtiton shoppailu ja se, että ostetaan kaikenlaista vaikka mitään ei todellakaan tarvittaisi. Kaapit pursuaa käyttämättömiä vaatteita jne.
No, nyt eksyttiin taas aiheesta. Jokatapuksessa mä siis armottoman kiukun vallassa näpsyttelin ostoskoriin kaikkea mikä näytti kivalta, ja nyt tulee taas jotain mitä tässä blogissa ei ole sitten aikoihin nähty: Ihan omin kätösin picasalla väsätty ostoskollaasi! Jotenkin surkuhupaisaa tällaisen tekeminen, ketä oikeasti kiinnostaa millainen tyyny mun sohvallani on? Tai millaisissa pussilakanoissa mä nukun? Toivottavasti ei ketään. Mutta toisaalta, koska tämä blogi on mamma/no life- blogi, jolle tuskin voi asettaa kovin korkeaa rimaa joten picasakollaasit sohvatyynyistä on tällaiselle meiningille juuri oikeanlaista sisältöä! Tässä siis olkaa hyvä, raivshoppailun tulokset:
Omat kuvatiedostot1-002
Ja kyllä, mulla on fiksaatio tyynyihin. Pitäisi varmaan laajnetaa karkki-rehab myös tyyny-rehabiksi. Mutta toisaalta, en kyllä tiedä onko maailmassa mitään parempaa kuin ison tyyny ja vilttikasan alle hautautuminen omalla sohvalla. Ei kai ole, tai ei ole tullut ainakaan vielä vastaan.

6 kommenttia:

  1. Samaa mieltä! Paras oot! :---D

    VastaaPoista
  2. Haha :DD Mä oon muuten ihan samalainen pessimisti kun säkin! Oli niin osuva toi sun selostus. :D

    VastaaPoista
  3. Hahaha siis sä oot kyllä tosi hyvä kirjoittamaan! :D

    VastaaPoista
  4. Ihana sinä :-) Välillä tuntuu että on ihan turha tehdä _mitään_ suunnitelmia kun kuitenkin elämä menee ihan eri suuntaan eikä siinä kiukku hirveesti enää auta. Mutta jäätelö auttaa.

    VastaaPoista