perjantai 27. syyskuuta 2013

Valelähtökuopissa

Lähtökuopissa ollaan, melkein. Omaisuus on pakattu lihalaatikoihin ja jätesäkkeihin. Lapset on hoidossa, ja me ollaan Juhon kanssa kahdestaan pakattu ihan otsasuonet pullistuen. Aika rankkaa tämä muuttaminen ja toisaalta ehkä vähän haikeaa. Täällä Karri on suurimman osan elämästään asunut, ja tämä on Myyn synnyinkoti. Tämä on muutenkin ollut kiva koti, ja juuri sopiva meille. Vaikka sijainti etu-töölössä on ollut ihan täydellinen, samoin kun puulattiat, paksut ikkunalaudat ja korkeat huoneet, niin on täälläkin omat puutteensa ollut. Hissiin ei mahdu vaunut, joten olen kantanut rattaitta ylös-alas portaita päivittäin, myös raskausviikolla 42. Vessaan mahtuu juuri ja juuri sisään, mutta kääntymään ei kyllä aikuinen ihminen mahdu. Keittiökin on melkoisen ahdas. Jos astianpesukoneen luukku on auki, ei ohi mahdu kävelemään koska aukinainen luukku osuu melkein vastapäiseen seinään. Mutta silti, on tämä ollut tähänastisista asunnoistamme varmasti paras. Myös Karri muistaa tasaisin väliajoin katsella ympärilleen ja sanoa "Minun koti!".

Jokatapauksessa nyt on turha perääntyä kun tavarat on kasassa ja toisellapuolella Eurooppaa odottaa uudet minimaaliset vessat ja astianpesukoneet. Vielä ollaan siis valelähtökuopissa vaikka huomenna muutetaankin tavarat täältä pois, nimittäin ollaan me vielä viikko suomessa kuitenkin. Pyöritään Turussa kodittomina sukulaisten nurkissa ja yritetään olla pissimättä jännityksestä housuun. 

Mä voin muuten sanoa, etten olisi muutama vuosi sitten IKINÄ uskonut, että uskaltaisin vielä joskus lähteä näin. Eihän meillä ole oikeastaan uudessa maassa mitään eikä ketään. Tai joo, asunto meillä on mutta siinä se. Vaikka nyt onkin ehkä hetkellisesti sellaine olo, että me ollaan hulluperhe nro 1, kun hypätään ihan täysin tuntemattomaan kahden pienen lapsen kanssa, niin kyllä mä silti tiedän että katuisin syvästi jos oltaisi jätetty lähtemättä nyt kun kaikella tapaa lähtöön on hyvä hetki. Ja ainahan pääsee häntä koipien välissä takaisin jos niikseen tulee. Tosin mun ylpeys ei siihen ihan helposti taivu.

Käytiin äsken Juhon kanssa ulkona syömässä ja käveltiin Esplanadin puiston ja Kampin läpi vielä viimeisen kerran tähän kotiin. Nyt meillä on mahat niin täynnä että raskausarvet repeää, joten pakko levätä hetki. Tänään ohjelmassa on kuitenkin vielä jääkaapin ja roskiskaapin pesu, ennen kun voidaan käydä nukkumaan. Palaillaan!
7.6.2012 027-001


1 kommentti: