perjantai 27. syyskuuta 2013

Valelähtökuopissa

Lähtökuopissa ollaan, melkein. Omaisuus on pakattu lihalaatikoihin ja jätesäkkeihin. Lapset on hoidossa, ja me ollaan Juhon kanssa kahdestaan pakattu ihan otsasuonet pullistuen. Aika rankkaa tämä muuttaminen ja toisaalta ehkä vähän haikeaa. Täällä Karri on suurimman osan elämästään asunut, ja tämä on Myyn synnyinkoti. Tämä on muutenkin ollut kiva koti, ja juuri sopiva meille. Vaikka sijainti etu-töölössä on ollut ihan täydellinen, samoin kun puulattiat, paksut ikkunalaudat ja korkeat huoneet, niin on täälläkin omat puutteensa ollut. Hissiin ei mahdu vaunut, joten olen kantanut rattaitta ylös-alas portaita päivittäin, myös raskausviikolla 42. Vessaan mahtuu juuri ja juuri sisään, mutta kääntymään ei kyllä aikuinen ihminen mahdu. Keittiökin on melkoisen ahdas. Jos astianpesukoneen luukku on auki, ei ohi mahdu kävelemään koska aukinainen luukku osuu melkein vastapäiseen seinään. Mutta silti, on tämä ollut tähänastisista asunnoistamme varmasti paras. Myös Karri muistaa tasaisin väliajoin katsella ympärilleen ja sanoa "Minun koti!".

Jokatapauksessa nyt on turha perääntyä kun tavarat on kasassa ja toisellapuolella Eurooppaa odottaa uudet minimaaliset vessat ja astianpesukoneet. Vielä ollaan siis valelähtökuopissa vaikka huomenna muutetaankin tavarat täältä pois, nimittäin ollaan me vielä viikko suomessa kuitenkin. Pyöritään Turussa kodittomina sukulaisten nurkissa ja yritetään olla pissimättä jännityksestä housuun. 

Mä voin muuten sanoa, etten olisi muutama vuosi sitten IKINÄ uskonut, että uskaltaisin vielä joskus lähteä näin. Eihän meillä ole oikeastaan uudessa maassa mitään eikä ketään. Tai joo, asunto meillä on mutta siinä se. Vaikka nyt onkin ehkä hetkellisesti sellaine olo, että me ollaan hulluperhe nro 1, kun hypätään ihan täysin tuntemattomaan kahden pienen lapsen kanssa, niin kyllä mä silti tiedän että katuisin syvästi jos oltaisi jätetty lähtemättä nyt kun kaikella tapaa lähtöön on hyvä hetki. Ja ainahan pääsee häntä koipien välissä takaisin jos niikseen tulee. Tosin mun ylpeys ei siihen ihan helposti taivu.

Käytiin äsken Juhon kanssa ulkona syömässä ja käveltiin Esplanadin puiston ja Kampin läpi vielä viimeisen kerran tähän kotiin. Nyt meillä on mahat niin täynnä että raskausarvet repeää, joten pakko levätä hetki. Tänään ohjelmassa on kuitenkin vielä jääkaapin ja roskiskaapin pesu, ennen kun voidaan käydä nukkumaan. Palaillaan!
7.6.2012 027-001


tiistai 24. syyskuuta 2013

Blogista

Mä olen tässä mietiskellyt, että jos mä joskus olen hyvän päätöksen tehnyt niin silloin kun päätin aloittaa tämän blogin. Tänne on arkistoitunut parilta viimevuodelta paljon tärkeitä kuvia, ja tänne olen myös kirjoittanut Karrin ja Myyn tärkeimmät tapahtumat. Järjestyksessä kuvineen päivineen lukee kääntymiset, ensimmäiset sanat ja ensimmäiset asekeleet. Tänne olen kirjoittaut kun joku asia on onnistunut erityisen hyvin ja tänne olen myös vuodattanut kaikki ärsytykset. Jos mä joskus mietin vaikkapa että minkäköhän ikäisenä se Karri oppikaan istumaan, niin etsin tiedon täältä. Oikeastaan ainoa tärkeä asia jota mä tänne en ole laittanut, on kuvat jotka on otettu molemmista lapsista ihan ensihetkinään synnytyssalissa. Ne tuntuu jotenkin liian henkilökohtaisilta jaettavaksi tuntemattomille.

Täällä blogissa on paljon sellaisia postauksia, joita mä itse palaan aina välillä lukemaan ja muistelemaan menneitä. Esimerkiksi TÄMÄN videon katson usein. Myös NÄIDEN tallentumisesta mä olen enemmän kuin iloinen. TÄTÄKIN mä palaan aina välillä katselemaan.

Mä olen iloinen siitä, että tänne on eksynyt paljon lukijoita joilta saa kivoja kommentteja. Osa lukijoista on "vakkareita", selaisia jotka kommentoivat melkein aina ja ovat tehneet sitä blogin alusta asti. Mun blogini on ollut siitä onnekas, ettei tänne ole eksynyt juurikaan niitä "ilkeitä anonyymejä". En muista koskaan saaneeni oikeasti ilkeää kommenttia. Joitain yksittäisiä "piilovittuilu" kommentteja on kyllä tullut, mutta nekin on yhden käden sormilla laskettavissa. Tai sitten mä en ole tajunnut piilovittuilua lopuista kommenteista... heh.

Mä en ole koskaan mainostanut tätä blogia missään. En ole linkkaillut tätä oikeastaan mihinkään enkä "kalastellut" lukijoita. En ole järjestänyt mitään kilpailuja, en ole mainostanut mitään enkä osallistunut mihinkään yhteistyöjuttuihin. Haluan pitää tämän mahdollisimman "kotikutoisena" päiväkirjana, sellaisena perinteisenä blogina. Moni hyvä blogi on mennyt pilalle kun bloggaamisessa on siirrytty tavoittelemaan tuottoa, ja jokatoinen postaus on joku mainos tai kilpailu. Mä en missään nimessä haluaisi mun blogille käyvän niin. Jos mä haluan lukea tuotteista ja tapahtumista, mä ostan jonkin lehden. Jos mä haluan lukea arjen tapahtumista ja oikeiden ihmisten oikeasta elämästä, mä luen blogeja.

Itse luen aika paljon muiden blogeja edelleen, mutta oikeastaan kaikki seuraamani blogit on juuri tällaisia mainoksettomia pieniä blogeja. Suurimmaksi osaksi luen blogeja joissa kerrotaan ihan tavallisesta arjesta lasten kanssa tai ilman, mutta myös muutamia muotiblogeja on eksynyt lukulistalleni. Lisäksi luen muutamia tuttujen kirjoittamia blogeja ja paria ulkosuomalaisen blogia olen seurannut jo pitkään.

Kaikenkaikkiaan olen siis tyytyväinen että mulla tämä blogi on, ja siihen että tänne on tallentunut niin paljon tärkeitä tapahtumia ja kuvia. En muistaisi varmaan puoliakaan tapahtumista, ellen olisi arkistoinut kaikkea kuvineen tänne.
1.8.2013 020-001


maanantai 23. syyskuuta 2013

Saamattomuutta ja pakkaamista

Tänään me käytiin poliisiasemalla hoitamassa lasten passiasioita (joo, vähän viimehekille venähti). Karri oli ihan innoissaan menossa katsomaan "poliisimestajia" (niinkuin muumeissa). Kun poliisiasemalla sitten poliiseja näkyikin, oli Kartsa tietysti ihan halitoissaan."Poliisi kävelee!" "Poliisi istuu" "Siinä poliisi!". Myös virkailijaa saattoi vähän naurattaa Karrin poliisi innostus.
Passiasioiden jälkeen käytiin Juhon töissä syömässä, ulkoiltiin vähän aikaa ja tultiin sitten kotiin. Ulkona oli niiiiin kylmä että mä en kestä! En ollut oikein osannut varautua yllättäviin syksyisiin säihin oikein, ja mulla oli jalassa ballerinat joiden molemmissa kantapäissä on iso reikä (ne on mun lempikengät enkä halua luopua niistä vaikka aika ehkä olisi), ja ulkona oli satanut aamulla kaatamalla vettä joten eipä ole vaikea arvata kenen jalat lillui litimärissä kengissä. Lisäksi mulla oli vain t-paita ja neuletakki eikä kunnon takkia ollenkaan, että kyllä oli muuten kylmä!

Nyt mun pitäisi jatkaa tämän kaaoksen parissa. Pakkaaminen on edennyt meille tyypilliseen tapaan hitaasti. Me ollaan Juhon kanssa todennäköisesti maailman aikaansaamattomimma ihmiset. Kaikki menee aina viimetippaan ja usein vielä vähän myöhästytäänkin. Keittiöstä ollaan saatu osa astioista pakattua, samoin lasten leluista iso osa on paketissa. Vaatteita mä en ole pakannut vielä ollenkaan, mutta pessyt olen kyllä. Olen myös laittanut myyntiin jotain Karrille pieniä vaatteita. Eteisen lipasto (joka on ihan täynnä kaikkea romua) on pakattu aika hyvin tyhjäksi. Sieltä löytyi neljät samanlaiset jouluvalot ja 27 vielä muoveissa olevaa valokuvakehystä joiden piti tulla mun seinällä olevaan taulukollaasiin mutta joita en koskaan saanut kiinnitettyä.

Huomenna on Myyn 4kk neuvola. 4kk tuli nimittäin viimeperjantaina täyteen. Siitä sitten ehkä huomenna lisää (jos saan aikaiseksi, heh). Se on sitten samalla viimeinen neuvola, kun Ranskassahan tosiaan ei samanlaista neuvolajärjestelmää ole, vaan lapset viedään yksityiselle lastenlääkärille tarkastuksiin ja rokotettavaksi. Melkein itkettää ja naurattaa edes miettiä mitäköhän siitäkin tulee... Tästä tulikin mieleen, että nyt yhtäkkiä vähän yksi jos toinenkin mun tuttuni on alkanut saamaan lapsia. Alunperin kun Karri syntyi, mä olin aikalailla tuttavapiirini ensimmäisiä lapsellisia, mutta nyt yhtäkkiä facebookissa on jatkuvasti mahakuvia ja ilmoituksia että vauva on tulossa.

Mutta ei auta jaarittelu, pakko se on tarttua hommiin ja aloittaa pakkaaminen. Lauantaina pitäisi kuitenkin tyhjentää tämä asunto, että paljoa ei enää aikaa hukattavaksi ole. Lisäksi meillä on aikamoinen lista, mitä kaikkea täällä Helsingissä pitäisi vielä ehtiä tekemään ennen lähtöä...

ps. katsokaa muuten miten samannäköinen karri on ollut tässä samassa haalarissa tammikuussa 2012! TÄSTÄ (Karri on noissa kuvissa 2kk vanhempi kuin Myy nyt)
23.9.2013 010-001
23.9.2013 025-001
23.9.2013 030-001
23.9.2013 036-001
23.9.2013 051-001

torstai 19. syyskuuta 2013

Meidän keskiviikko kuvina

Tasaisin väliajoin multa pyydetään "meidän päivä kuvina" postausta, mutta en ole sellaista vielä tehnyt koska meidän päivissä ei juurikaan mitään sellaista yleensä ole, mikä ketään erityisemmin voisi kiinnostaa. Nyt päätin sitten kuitenkin toteuttaa toiveet ja dokumentoin meidän eilisen päivän. Jos muuten keksitte jotain muutakin erityistä mistä haluaisitte mun kirjoittavan, niin vaikka tähän voitte kommentoida toiveita.
No jokatapauksessa, tässä nyt meidän tavallinen sateinen keskiviikko:

8  Karri herää. Juho nousee laittamaan lastenohjelmat päälle ja tulee takaisin nukkumaan.
8.30  Mä nousen ja tulen sohvalle peiton alle katsomaan lastenohjelmia Karrin kanssa. Karri toivottaa "huomenta äitille".
19.9.2013 006-002

9  Lastenohjelmat loppuu ja Karri menee keittiöön, avaa jääkaapin ja huutaa: "nakkia haluisin!", joten teen meille aamupalaa. Karrille Pirkka-viilistä ja mulle teetä ja jugurttia.
19.9.2013 009-002
19.9.2013 013-002

9.15  Ollan syöty. Mä selaan sohvalla facebookin, iltasalehden ja blogit läpi, kun Karri leikkii jotain omiaan. Karri tuo mulle eläinkirjan ja me luetaan sitä. Karria kiinnostaa erityisesti lepakot ja pingviinit.
19.9.2013 016-002
19.9.2013 026-002

10.10  Juho ja Myy herää. Mä menen sänkyyn niiden kanssa makailemaan ja Karri pomppii ikkunalaudalta sänkyyn.
10.35  Puen Karrin, ja itseni. Juho pukee Myyn.
19.9.2013 031-002

10.55  Lähdetään ulos. Saatetaan Juhoa töihin vähän matkaa, ja käännytään sitten leikkipuistoon
19.9.2013 054-002
19.9.2013 056-002

12.00  Tullaan sisälle, kun ulkona alkaa sataa kovaa. Laitan eiliset ruoanjämät lämpeämään, ja odotellessa Karri auttaa mua tyhjentämään ja täyttämään asitanpesukoneen. Myy herää juuri kun käydään syömään
19.9.2013 060-002
19.9.2013 061-002

12.25  Ollaan syöty ja Karri menee päiväunille. Meillä on illalla ruoaksi karjalanpaistia joten teen sen jo nyt valmiiksi ja laitan uuniin. Myy leikkii sitterissä lelulla
19.9.2013 064-002
19.9.2013 067-002

12.40  Homma on valmis ja mennään Myyn kanssa sohvalle tarkoituksena leikkiä, mutta Myy huutaa pää punaisena tunnin verran. Mä hyssyttelen ja hytkyttelen mutta ei se auta.
13.30  Myy lopulta nukahtaa, joten mä makaan sohvalla, syön Marianneja ja pyörin netissä
19.9.2013 082-002
19.9.2013 084-002

14.50  Myy herää ja melkein heti perään Karrikin. Syödään välipalaksi karjalanpiirakoita ja juodaan kaakaota. Mulle kuumana, Karrille kylmänä.
19.9.2013 089-002
19.9.2013 107-002

15.20  Karri katsoo tabletilla Kaapoa. Mä ja Myy leikitään lattialla
19.9.2013 108-002

16.00  Mä lajittelen puhtaita pyykkejä kaappiin. Karri katsoo edelleen Kaapoa ja Myy leikkii sängyssä lelullaan ja katsoo kun mä viikkaan vaatteita. Usein me mennään tässä välissä ulos, mutta nyt ei viitsitä lähteä kun ollaan kaikki vähän flunssaisia ja ulkona sataa kaatamalla
19.9.2013 117-002
19.9.2013 121-002

16.20  Makaillaan sängyssä ja mä luen kirjoja sitä tahtia kun Karri niitä mun eteen kantaa. Karri hyppii jälleen ikkunalaudalta sänkyyn, ja Myy nukahtaa
19.9.2013 125-002

17.00  Otan karjalanpaistin pois uunista ja laitan perunat kiehumaan. Karri käy katsomaan pikkukakkosta ja mä olen netissä.
19.9.2013 126-002

17.45  Käydään Karrin kanssa syömään. Mulla on hirveä nuha enkä maista mitään joten ruoka on aika ällöttävää. Karri saa katsoa syödessään pikkukakkosen loppuun
19.9.2013 131-002

18.10  Ollaan syöty. Mä laitan pyykin pyörimään ja sitten soitetaan äitille Skypellä

18.45  Lopetetaan Skypepuhelu ja Karri menee kylpyyn
19.9.2013 134-002

19.30  Karri tulee pois kylvystä, samaan aikaan Juho tulee kotiin ja mä linnoittaudun sohvalle katsomaan salkkareita. Juho painii Karrin kanssa ja Myy naureskelee vieressä
19.9.2013 137-002

20.05  Salkkarit loppuu ja mä alan tekemään iltapalksi juustoteeleipää. Juho ja Karri pelaa jääkiekkoa (Karri on maalivahti ja Juho laukoo)
19.9.2013 143-002


20.40  Syödään iltapalaa, teeleipää ja teetä.
19.9.2013 146-002

21.00  Karri käy nukkumaan. Myy nukahtaa tuntia myöhemmin. Sitten mä käyn suihkussa, me laitetaan Juhon kanssa yhdessä pyykit kuivumaan ja loppuillan maataan sohvalla, katsotaan telkkaria ja mä olen samalla koneella. Saadaan vihdoin aikaiseksi ostaa myös lentoliput ja suunnitellaan ensiviikkoa, jolloin pitäisi saada pakattua kaikki. Mennään nukkumaan yhdeltä.


torstai 12. syyskuuta 2013

Stressi ja helpotus

Ollaan oltu alkuviikko Imatralla (haureuden kattilassa), mummolassa (siis mun mummolassa, lasten isomummolassa) rentoutumassa. Rentoutumista tässä on tosiaan kaivattukin, koska stressi alkaa painaa päälle. Tavaroita pitäisi pakata, miettiä mitä kaikkea otetaan mukaan ja mitä ei. Kaikenmaailman käytännön asioita pitäisi hoitaa ja samalla kokoajan on sellainen pieni paine, että entä jos joku meneekin pieleen ja löydetään itsemme ulkomailta polvia myöten siinä keltaisessa nestemäisessä tavarassa.
Kaikki tällaiset elämänmuutokset olisi huomattavasti helpompia, jos ei tarvitsisi huolehtia kenestäkään muusta kuin omasta itsestä. Olisi ihan sama missä sillan alla sitä asuu ja voisi elää vaikka puolivuotta pussinuudeleilla.
Onneksi meillä alkaa olla nyt asiat jotenkuten järjestyksessä. Tänään saatiin lopultakin tietää että saatiin yksi kiva asunto. Se oli helpottava tieto se, koska asuntojen kanssa on tässä taisteltu jo hetki jos toinenkin. Ainakin jos joku on todistettu niin se, että ranskalaiset on maailman huonoimpia vatsaamaan sähköposteihin!

Lokakuun alussa me sitten lähdetään. Kolmen viikon päästä aika tarkalleen. Kahden viikon päästä pitäisi kantaa tavarat ulos tästä nykyisestä kodista, ja täällähän on tällähetkellä aikamoinen kaaos. Tuntuu aika mahdottomalta tehtävältä saada kaikki järjestykseen ja mukaan tulevat jutut ehjänä perille Etelä-Ranskaan. Mutta eiköhän tästä selvitä! Nyt mä juon appelsiinimehua, syön pringlesejä, ja yritän sulkea silmäni tältä sotkulta ja kaaokselta!
12.9.2013 011-001
12.9.2013 014-001
12.9.2013 024-001
12.9.2013 036-001
12.9.2013 056-001
12.9.2013 061-001
12.9.2013 088-001
12.9.2013 121-001
12.9.2013 145-001
12.9.2013 146-001
12.9.2013 183-001
12.9.2013 204-001

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Myyn tilannekatsaus

Mun piti tulla hehkuttamaan, että Myy on rauhoittunut tosi paljon ja mahavaivat on ilmeisesti helpottaneet, mutta ei se sitten ihan niin mennytkään. Jostain syystä tähdet oli oikeissa asennoissa muutaman päivän ja Myy oli rauhallinen kuin mikä, mutta nyt on palattu todellisuuteen taas.

Myy on oppinut tarttumaan tavaroihin kinni, ja tykkääkin räpeltää leluja ja roskia ja vaatteita ja kaikenlaista värikästä, kyllä te tiedätte. Myy on löytänyt myös varpaansa, ja ne onkin aika kova juttu juuri nyt. Kohta se varmaan oppii imemään niitä, niinkuin Karri ainakin vauvana oppi. Se oli hauskaa.
Myy yrittää myös kauheasti ryömiä. Se osaa nostaa pyllyn ylös sellaiseen "mato" asentoon ja yrittää siitä työntää itseään eteenpäin. Toivottavasti ei nyt ihan vielä oppisi liikkumaan kuitenkaan.

Myy on kyllä seurannut isoveljensä jalanjälkiä, ja kehitellyt itselleen oikein hyvän (mun kannaltani) rytmin. Myrmelin yöunet alkaa (hirveän huutokonserin jälkeen) illalla yhdeksän ja kymmenen välillä, ja seuraava herätys syömään tulee vasta aamulla kuuden maissa. Lopullinen herääminen tapahtuu joskus yhdeksän ja kymmenen välillä yleensä. Mä voisin siis saada jokayö melkein yhdeksän tunnin katkeamattomat unet, jos menisin samaan aikaan Myyn kanssa nukkumaan. Mutta en kyllä mene. Nukkumisesta en siis voi valittaa, sen mun molemmat lapset on aina osanneet aika hyvin.

Nyt pitää mennä, Karri haki kylppäristä kynsilakan ja tuli tähän viereen vaatimaan että "lakataan kynnet, äitii, lakataan Kajjin kynnet, !" Se on siis äiti-poika manikyyriä tiedossa.
7.9.2013 006-001
7.9.2013 007-001
7.9.2013 047-001
7.9.2013 060-001
7.9.2013 095-001