perjantai 26. heinäkuuta 2013

Karrin juttuja

Kuva 328-001
"Pappa ja koija, papalla on koija.
Mammu ja koija, hiljaa koija!
Huomenta Möökö, moi!
Möökö tule syömään, namm namm.
Minun koti, Kajji piitää.
Kova ääni, möökö huutaa!
Kutittaa, käteen kutittaa.
Mennään puistoon leikkimääää,
isi mukaan, äiti mukaan, vauva mukaan, Kajji mukaan, kaikki mukaan.
Kukkuu!
Vauvaa ei saa lyödä.
Minun sikko.
Kajjia väsyttää, muumia väsyttää,
kyllä,
öitä möökö.
Minun peitto."

Kuuntelin tässä oven takana kun Karri jutteli itsekseen päiväunille mennessä ja kirjoitin samalla juttuja ylös. Vähän ajan päästä kurkkasin huoneeseen ja siellä se nukkui mörköpehmolelu kainalossa meidän sängyssä.




torstai 25. heinäkuuta 2013

Syypää mun jumittuneisiin lihaksiin

Viime lauantaina Myy täytti 2kk. Oltiin reissussa, eikä muistettu että meillä oli neuvola maanantaina joten neuvolassa käytiin vasta eilen. Pituutta oli 58cm ja painoa 4800g! Aika saman kokoinen tuo taitaa olla kuin mitä Karrikin oli saman ikäisenä, mutta muuten lapset on kyllä ainakin mun mielestäni melko erinäköisiä (ja erilaisia). Myyllä on siniset silmät (niinkuin mulla) ja punertava tukka. Punertava tukka on aikamoinen kysymysmerkki, koska mun hiukset on maantienväriset ja Juhon ruskeat, eikä kummankaan ihan lähimmissä sukulaisissakaan ole punapäitä. Hiukset kyllä varmaan muuttuu vielä joksikin muuksi; olihan Karrillakin vauvana ihan tosi tumma tukka vaikka nykyään hiukset on aika vaaleat.
Myy osaa hymyillä, ja hymyileekin aika paljon ja kaikille. Toisaalta Myy osaa kyllä karjuakin oikein kunnolla. Mahavaivoja on edelleen aika paljon, tosin vauva on aikamoisen vieraskorea eikä pahemmin kitise kylässä ollessa joten kukaan muu ei taida uskoa millainen meteli tuosta vauvasta voikaan lähteä. Edelleenkään Myy ei oikein viihdy muualla kuin sylissä, paitsi nukahdettuaan siirto sänkyyn tai sitteriin onnistuu toisinaan (ei aina...).
Myy pitelee päätä hienosti pystyssä mahallaan maatessaan ja tykkää seurailla katseellaan leluja, sekä Karria. Karrille Myy hymyileekin paljon, ja seuraa mielellään isoveljen sekoilua.
Yöt menee melko hyvin, kunhan vauva saa nukkua vieressä. Omassa sängyssä nukkumisesta ei edelleenkään tule mitään, mutta mun kainalossa nukkuessa Myy saattaa herätä vain kerran yössä syömään. Muutaman kerran on selvitty yöstä ilman yhtään heräämistä, kun taas välillä vauva saattaa herätä neljäkin kertaa. Sellaiset yöt on kuitenkin onneksi tosi harvassa. Karri alkoi kahden kuukauden iässä nukkua kokonaisia öitä ilman heräämistä, eikä Myykään siitä enää kaukana ole.
Mä aion kyllä varmaan vielä tälläviikolla aloittaa operaation "ei alle metrin mittaisia mun kanssa samaan sänkyyn" (heh heh). Karrin kohdalla se ei ole ongelma, koska Karri on aina nukkunutkin omassa sängyssään, mutta Myy siis pitäisi opettaa nukkumaan pinnasängyssä edes sen alkupätkän nukkumaanmenosta yösyöntiin.
Samassa sängyssä nukkuminen on muuten ihan kivaa, kun vauva on siinä käden ulottuvilla niin ettei omaa ruhoa tarvitse liikauttaakaan ennen aamua, mutta ikävä kyllä mä ainakin varon kokoajan alitajuisesti vauvaa vähän liikaakin ja nukun ihan kiinni seinässä tosi kapealla alueella niin, että välimatkaa keskellä sänkyä nukkuvaan vauvaan on ainakin puoli metriä, ja sängyn toisessa reunassa nukkuva Juho on niin kaukana että pitää melkein huutaa jos on jotain asiaa. Tästä ahtaasta nukkumisesta ja jatkuvasta vauvan sylissä hytkyttelystä johtuen mun niskalihakset on ihan järkyttävässä jumissa, niinkuin kyllä kaikki muutkin lihakset. Kävin eilen hierojalla, joka ihmetteli että MITÄ mä oikein olen tehnyt saadakseni lihakset tällaiseen jumiin (vastasin, että olen tehnyt lapsen).
Naapuritalon Cheek voisi tehdä biisistänsä uuden mammaversion vaikka näin: 
"voisiksä olla se mulle
se tunne
annan sun olla syypää mun kipeisiin niskalihaksiin
mullon kaikki mitä sä tarttet (maitoa)
mä näytän hyvält sua varten (koska en nää juuri muita ihmisiä)
annan sun olla syypää mun kipeisiin niskalihaksiin"
25.7.2013 013-001
25.7.2013 022-001
25.7.2013 026-001
25.7.2013 043-001

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Kaksi viikkoa myöhemmin

Taukoa viime kirjoituksesta on näköjään tullut kaksi viikkoa! Hups. Me ollaan oltu viimeiset kymmenen päivää reissussa, ja kahden pienen lapsen kanssa reissaamisessa kyllä riittää menoa ja meininkiä. Ollaan oltu Turussa, käyty yksissä häissä, matkustettu laivalla Maarianhaminaan, yövytty hotellissa, matkustettu laivalla takaisin, oltu Turussa, matkustettu Turusta Imatralle, ja tänään Imatralta takaisin Helsinkiin. Rankkaa, mutta kivaa. Muumihumppaa on soitettu tabletilla varmaan neljäsataa kertaa, syöty laittoman paljon karkkia, unohdettu soittaa neuvolaan ettei päästä tulemaan,  kerätty puskasta vadelmia, saunottu, grillattu, ahdettu mahat täyteen laivan buffetissa, valvottu yömyöhään yrittäen läpäistä vaikeaa Candy crush saga tasoa, juhlittu Myyn 2kk ikää, nukuttu koko perhe aamuisin myöhään, ja sen sellaista. Ihan kiva kymmenen päivän loma, ja tällaisia voisi olla useamminkin.
Paluu arkeen iski heti kotiin palattua, kun pyykkikone piti pistää pyörimään, kauppalista kirjoittaa ja käydä läpi valtava pino postia. Karri on reissusta ihan väsynyt ja yrittää jo vikua nukkumaan, mutta saa kyllä sinnitellä vielä tunnin hereillä tai muuten täällä ollaan aamulla ylhäällä jo kuudelta.
22.7.2013 060-001
22.07-001
22.073-001
22.7.2013 161-001
22.7.2013 041-001
22.7.2013 057-001
22.071-001
22.7.2013 026-001
22.7.2013 094-001
22.7.2013 189-001
22.7.2013 290-001
22.7.2013 051-001
22.7.2013 072-001
22.7.2013 045-001
22.072

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Angstisia terveisiä

Mua ärsyttää tämä blogi ja kaikki kaksplus mammat. Jos saisin valita, olisin paljon mieluummin isä kuin äiti. Naiset muuttuu äitiydyttyään kusipäisiksi mulkuiksi (paitsi tietysti minä, koska mulla on säyseä luonne enkä koskaan huuda Juholle niin että pään verisuonet on vaarassa katketa), mutta miehet ei (koska ne on sitä jo ennen isäksi tulemistakin).
Ärsyttää, että omassa blogissaan ei voi kirjoittaa mitä huvittaa ilman, että joku henkisessä kuoliossa oleva mutsi-ihminen päättää ymmärtää tahallaan kaiken väärin ja saada virtuaalisen sydänkohtauksen siksi että mun lapsestani on rannalla otettuja kuvia joissa sillä ei ole hattua päässä ja ai kauheeta kun vauvankin nimeksi tuli Myy. Eihän se ole nimi eikä mikään! Kyllä lapselle täytyy antaa nimeksi: Ella, Sofia, Emma, Aada tai Aino (vuoden 2012 suosituimmat tytön nimet).
Mitä tällä blogilla tekee, jos ei tänne voi kirjoittaa mitään ilman että vauvalehden keskustelupalstalaisilla kierähtää tenaladyt väärinpäin? Kysynpähän vaan.
Nyt kun mä olen saanut purkaa yölliset angstini tänne, voinkin lisätä kuvia meidän tämäniltaisesta pizzapiknikistä (että te kaikki luulisitte että me vaan istutaan puistoissa syömässä ihanaa itsetehtyä pizzaa kaiket sunnuntait) ja sen jälkeen menen nukkumaan sänkyyn, jossa mulla on tilaa n.20cm levyinen alue x-asennossa nukkuvan vauvan ja muuten vaan syntymäleveän miehen välissä. Lihakset on kiepeät jo pelkästä ajatuksesta.
7.7.2013 023-001
7.7.2013 027-001
7.7.2013 029-001
7.7.2013 044-001

torstai 4. heinäkuuta 2013

Uimaaaaan!

4.7.2013 046-001
4.7.2013 050-001
4.7.2013 063-001
4.7.2013 066-001
4.7.2013 067-001
4.7.2013 071-001
4.7.2013 074-001
4.7.2013 076-001
Meiltä kävelymatka Hietsuun on n.5min, mutta silti sinne ei kovin usein helteilläkään tule lähdettyä. Karri rakastaa rannalla olemista ja uimista (tai siis kahlaamista, uimaan se ei mereen uskalla mennä), ja pyytääkin varmaan vähintään kerran päivässä päästä uimaan. Harmi vaan, että rannalla oleminen on aika työlästä kun vahdittavana on sinne tänne sinkoileva 2v vailla mitään kontrollia tai itsesuojeluvaistoa (tai ymmärrystä siitä että toisten tavaroita ei voi ottaa, toisten päälle ei voi heittää hiekkaa jne.) ja vielä siihen lisäksi vauva. Siksi mä en yleensä rannalle yksin lähde, mutta niinä päivinä kun Juho on kotona tilanne on eri.
Tänään meillä oli oikein kunnon eväätkin mukana, ja rannalla oli sopivasti aika vähän ihmisiä (miksiköhän, kun taivas oli melkein pilvetön ja ilma oli tosi kuuma..). Karri leikki vesirajassa ihan innoissaan, ja tuli välillä viltille lepäämään ja syömään eväitä. Myy nukkui koko retken ajan vaunuissa, joten ihme kyllä mulle jäi kerrankin aikaa istua viltillä lukemassa lehteä ihan rauhassa. Sitä ei muuten usein tapahdu. 
Kotimatkalla Karri nukahti rattaisiin ja nukkuu edelleen. Myykin nukkuu, ja Juho. Mä taidan laittaa hiekkaiset pyyhkeet ja viltit pesuun ja ottaa itsekin pienet päikkärit.

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Karri 2v

"Muumipeikon äiti seisoi keittiössä ja koristi kakkua
vaaleankeltaisella kermavaahdolla ja paratiisipäärynöillä. Niiden ympärillä luki suklaakirjaimin:
"Rakkaalle Muumipeikolleni!" ja ylimpää loisti kehrätystä sokerista tehty tähti"

01.07-001