keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Odottavan aika on pitkä

Tarkalleen 40 viikkoa ja 4 päivää tällä hetkellä eikä loppua näy. Tai näkyyhän se, mutta ei tunnu. Mä alan olla jo menettänyt toivoni siihen että välttyisin käynnistämiseltä. Itseasiassa mä olen jo tullut siihen tulokseen että ehkä käynnistys on hyväkin juttu, onpahan sitten aikaa saada Karri rauhassa hoitoon eikä tarvitse täällä kotona miettiä että pitäiskö sinne sairaalaan nyt lähteä vai ei.

Mutta oh boy, kyllä nämä päivät maaateeeleeee. Joka aamu sitä herää toiveikkaana että ehkä tänään! Päivän mittaan toiveikkuus laantuu ja laantuu. Sitten illalla herää uusi toivonkipinä että ehkä ensi yönä! Ja sitten kun siinä yhden maissa sänkyyn pääsee niin tietäähän sen jo että juu ei, ei tänäkään yönä. Aina välillä mä selaan puhelimen kalenteria, ja mietin mitkä kaikki päivät olisi hyviä syntyä ja mitkä ei. Tässä vaiheessa kaikki päivät on jo valittu hyviksi. Kaikkein masentavinta oli saada neuvola aika vielä ensi maanantaille. Jos mä sinne joudun vielä yhtenä kappaleena menemään niin voi luoja, ärsyttää.
Ei varmaan saisi valittaa, mutta mä valitan silti.

Kohta me lähdetään Karrin kanssa kauppaan, ja mä aion ostaa paljon jäätelöä. Ei tästä ilmankaan selvitä. Onneksi Karri on hyvin koulutettu lapsi, joka osaa pyydettäessä käydä pakkasella hakemassa jäätelöt itselleen ja mulle. Sieltä se sitten kiikuttaa jätskit sohvalle, ja syömisen jälkeen vie roskat roskiin. Hyvä taito, etten sanoisi.
14.5.2013 019-001
14.5.2013 046-001

8 kommenttia:

  1. Hui, aina kun näkee sulta tulleen postauksen, niin tulee henkäys "jokohan?" :D Oma tuntuu vielä ikuisuudelta. Mutta meidän jälkikasvulle on tuloillaan samanlainen ikäero, kun teidän pienille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei vieläkään :D Tää on hyvä ikäero, noista lapsista on varmaan paljon seuraa toisilleen kunhan pienempi lähtee liikkeelle :)

      Poista
  2. Kyllä se vauva kohta on ulkona :)

    VastaaPoista
  3. Itselläni ensimmäisen lapsen kohdalla mentiin kanssa yli ja reilusti (41+5), ja olinkin siellä yliaikaiskontrollissa, (jossa myös varattiin aika käynnistykseen) jossa tutkittiin suhteellisen kovakouraisesti paikkoja, mikä sitten käynnisti synnytyksen. Nyt toisen raskauden kanssa (heinäkuulla LA) toivon jutun menevän ihan samoilla linjoilla, koska sitten voisin melkein varmuudella sanoa, että sinä päivänä kun on aika kontrolliin, niin vauva syntyy. Tällöin saisi rauhassa esikoisen hoitoon jne. Mutta tsemppiä sulle piinaaviin viimeisiin päiviin! (: Ymmärrän niin hyvin sun fiiliksen, kun itse olin menettänyt toivoni myöskin puoltoista vuotta sitten siihen, että vauvani ikinä edes syntyisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä ja toivotaan että säkin pääset yliaikaiskontrolliin asti :D

      Poista
  4. Oon käyny joka päivä pari kertaa kyttäämässä että joko se nyytti on syntyny !!! Ihan on pakkomielteeksi melkein tullu :D tsemppiä, kyllä se kohta syntyy ♡

    VastaaPoista
  5. Mulla kuopus päätti syntyä niin, että ihan yks kaks yllättäen alkoi supistukset keskellä yötä ilman että aikaisemmin olisi ollut yhtään mitään varoittavaa siitä että lapsi saattaisi syntyä pian. Ensimmäisestä supistuksesta meni 6,5 h että vauva oli sylissä, ja ensimmäiset 4h pystyin vielä torkkumaankin sängyssä. ;) (asia jota mies vieläkin ihmettelee) Eli voi asiat sitten ihan yllättäen ruveta etenemään vauhdillakin....

    VastaaPoista