maanantai 27. toukokuuta 2013

Viikon ikäinen

27.5.2013 004-001
27.5.2013 010-001
27.5.2013 012-001
Vauva on tänään viikon ikäinen. Karri on tottunut tilanteeseen yllättävän hyvin. Kertaakaan ei ole lentänyt mitään vauvaa päin eikä mustasukkaisuuskohtauksiakaan ole (vielä) näkynyt. Vauvakin on melko helppo tapaus, mutta ehkä vähän yöeläjä. Pisimmät ajat hereillä ympärilleen tuijotellen vauva viettää juuri silloin kun ollaan menossa illalla nukkumaan. Tälläkertaa ei kyllä väsytä yhtään niin paljon kuin Karrin ollessa vauva. Ehkä sitä on jo jotenkin tottunut. 
Tällaisina aikoina tuntuu vähän typerältä asua kaukana sukulaisista. Silloin kun Karri syntyi, me käveltiin melkein jokapäivä kylään jonkun luokse tai joku tuli meille. Juhokin piti silloin 3 viikkoa lomaa ja ne ensimmäiset viikot tuntui sellaiselta "ei-arkiselta". Tälläkertaa meillä alkoi ihan tavallinen arki oikeastaan heti. Mä olen ollut monena päivänä kotona kolmestaan näiden lasten kanssa, ja on jotenkin outoa että meille tuli uusi vauva mutta silti kaikki on ihan samalla tavalla kuin vaikka viikkoa aikaisemmin. Täällä me katsotaan koirakuiskaajaa, mutta mukana on vain yksi ihminen enemmän.
Huomenna on vauvan ensimmäinen neuvola. Saa nähdä miten paljon on viikossa tullut senttejä lisää..

perjantai 24. toukokuuta 2013

Vauva

Nyt ollaan muutama päivä totuteltu elämään kahden lapsen kanssa. Kotiin päästiin siis keskiviikkona, kun vauva syntyi maanantaina.
Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä me mentiin Juhon kanssa nukumaan vasta vähän ennen kahta. Aika tasan kahdelta tuli eka kipeä supistus. Säpsähdin hereille jokaisesta, mutta nukahdin väleissä aina uudestaan. Puoli viideltä supistuksia alkoi tulla n.10min välein, ja ne sattui jo ihan kunnolla. En saanut enää väleissäkään unta, vaan makailin sängyssä ja mietin että pitääköhän sitä lähteä vielä tänään synnyttämään. Kuuden maissa supistuksia tuli jo 5min välein. Herätin Juhon, ja kerroin tilanteen. Juho käänsi kylkeä ja jatkoi kuorsaamista. Mä lähdin sitten kiukkuisena sohvalle makailemaan, laitoin sunnuntaisen Linnanmäkireissun kuvia koneelle ja muokkailin niistä värejä, sekä kiroilin supistuksia. Seitsämältä Karri heräsi ja tuli sohvalle mun viereen katsomaan lastenohjelmia. Kahdeksalta oli jo sellainen olo että tästä ei hengissä selvitä, joten soitin kättärille. Sieltä toivotettiin tervetulleeksi. Soitin myös mun veljen vahtimaan Karria, sekä revin Juhon ylös sängystä. Juho meni kauppaan hakemaan Karrille ja mun veljelle syötävää päiväksi, ja mä pakkasin sillä aikaa jotain tavaroita mukaan. Yhdeksältä Karrin hoitaja saapui, ja me lähdettiin. Kun päästiin Kättärille puoli kymmeneltä, oli supistukset jo aika kamalia. Sain epiduraalin melkein heti. Se auttoi ja poisti kaikki kivut niin, että makailin vaan sängyllä ja naureskelin Juhon kanssa kahteentoista saakka. Vähän yli kaksitoista alkoi tositoimet ja 12.12 syntyi vauva.
Vauva on tosi tyytyväinen, niinkuin Karrikin vauvana oli. Syö ja nukkuu, ja availee välillä silmiään mutta siinä se. Karri on ottanut "sikkon" hyvin vastaan. Silittelee päästä, halailee ja peittelee, sekä ihmettelee pieniä käsiä ja nenää.
2013-05-025

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

3170g & 48cm

028-001
"Minä olen niin pieni, ettei minulle voi koskaan käydä mitään"
-Pikkumyy-

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Odottavan aika on pitkä

Tarkalleen 40 viikkoa ja 4 päivää tällä hetkellä eikä loppua näy. Tai näkyyhän se, mutta ei tunnu. Mä alan olla jo menettänyt toivoni siihen että välttyisin käynnistämiseltä. Itseasiassa mä olen jo tullut siihen tulokseen että ehkä käynnistys on hyväkin juttu, onpahan sitten aikaa saada Karri rauhassa hoitoon eikä tarvitse täällä kotona miettiä että pitäiskö sinne sairaalaan nyt lähteä vai ei.

Mutta oh boy, kyllä nämä päivät maaateeeleeee. Joka aamu sitä herää toiveikkaana että ehkä tänään! Päivän mittaan toiveikkuus laantuu ja laantuu. Sitten illalla herää uusi toivonkipinä että ehkä ensi yönä! Ja sitten kun siinä yhden maissa sänkyyn pääsee niin tietäähän sen jo että juu ei, ei tänäkään yönä. Aina välillä mä selaan puhelimen kalenteria, ja mietin mitkä kaikki päivät olisi hyviä syntyä ja mitkä ei. Tässä vaiheessa kaikki päivät on jo valittu hyviksi. Kaikkein masentavinta oli saada neuvola aika vielä ensi maanantaille. Jos mä sinne joudun vielä yhtenä kappaleena menemään niin voi luoja, ärsyttää.
Ei varmaan saisi valittaa, mutta mä valitan silti.

Kohta me lähdetään Karrin kanssa kauppaan, ja mä aion ostaa paljon jäätelöä. Ei tästä ilmankaan selvitä. Onneksi Karri on hyvin koulutettu lapsi, joka osaa pyydettäessä käydä pakkasella hakemassa jäätelöt itselleen ja mulle. Sieltä se sitten kiikuttaa jätskit sohvalle, ja syömisen jälkeen vie roskat roskiin. Hyvä taito, etten sanoisi.
14.5.2013 019-001
14.5.2013 046-001

lauantai 11. toukokuuta 2013

40+0

Tänään sitten on se syksystä asti odotettu päivä, laskettu aika. Taisi tosin laskettu aika mennä yhtä pahasti metsään kuin mun laskutoimitukset lukion matikantunneilla (lisätietona tähän että mua ei varsinaisesti ole matemaattisilla taidoilla siunattu), koska ei sieltä mitään vauvaa kyllä tänään ole tulossa. Ei mulla nyt sinänsä mikään kiire ole, mulla on itseasiassa tosi energinen ja "normaali" olo. Ei yhtään sellainen vaivainen. Eilenkin vietin kaupungilla KUUSI tuntia kävellen eikä tuntunut missään. Ensin olin Karrin kanssa kahdestaan pari tuntia, mutta sitten törmättiin ystävään ja reissu vähän venyi. Tuntuu, että kaikki supistukset ja muut oireet on vaan vähentyneet mitä lähemmäs laskettua aikaa on tultu. Ainoa ärsyttävä asia on se, että mulla on kokoajan kauhea Kristoffer taxfree-hiki. Siis sellainen että otsa on märkänä ja tekisi mieli heittää vaatteet pois. Soijaa pukkaa, mutta ei onneksi enää kahta viikkoa kauempaa. Ja voisi sitä tässä vaiheessa isompiakin ongelmia kai olla.
Jotenkin kyllä huomaa että näin toista odottaessa sitä on paljon rennompi kuin ekalla kerralla. Ajattelee, että kyllä se lapsi sieltä tulee ja kaikki järjestyy. Meillä ei ole edes yhtään vaippoja vielä hankittuna, kun viimeeksi vaipat oli millin tarkasti suorissa pinoissa odottamassa jo varmaan viikolla 30. Nyt mun mottoni (melkein kaikessa) on, että "saahan niitä lähi Alepasta vaikka matkalla sairaalasta kotiin".
Tänään mä aion vielä pestä ikkunat (jotka on oikeasti niin likaiset että niistä ei kunnolla läpi nää). Huomenna suunnitelmissa on viedä Karri Snadistadiin leikkimään. Snadistadi on sellainen hoplop-tyylinen leikkipaikka ja Karrille varsinainen Mekka. Pitää nyt yrittää järjestää kaikkea kivaa tekemistä näihin viimeisiin kahdestaan vietettäviin päiviin. Kohta sitä saa juosta joka välissä syöttämään vauvaa ja vaihtamaan kakkavaippaa.
11.5.2013 008-001
11.5.2013 009-001
11.5.2013 012-001
11.5.2013 020-001
11.5.2013 022-001


torstai 9. toukokuuta 2013

Kalaa

9.5.2013 035-001
9.5.2013 012-002
9.5.2013 018-001
9.5.2013 021-001
9.5.2013 025-001
9.5.2013 026-001
9.5.2013 029-001
9.5.2013 051-001
Me käytiin tänään kalastamassa. Saalis oli huono, yhtään sellaista kalaa ei saatu joka oltaisi haluttu syödä joten, päästettiin saadut kalat takaisin mereen. Karri kuitenkinkin tykkäsi nähdä oikeita eläviä kaloja (ja sorsia, kimalaisia ja matoja) ainaisten lautasella makaavien kalanpalojen sijaan, joten kai meidän reissu ihan onnistunut oli.  Ulkona oli tänään tosi lämmin, vaikka kuvissa ilma näyttää jotenkin kylmältä ja ihan syksyiseltä. 

Nyt me ollaan kaikki ihan poikki, mä katson Karrin kanssa Muumipeikko ja pyrstötähti elokuvaa, ja kohta lähdetään kylpyyn. Illalla voisin käydä vielä yhden lapsen pyöräyttämässä, mutta haaveeksi taitaa jäädä. Hitto sentään. Jos tässä raskaassa tilassa ollaan vielä lauantaina (jolloin on siis laskettu aika), niin lupaan ladata tähän pullan ja kakkavaippojen hajuiseen mammablogiin muutaman vihaisen kirosanan.

lauantai 4. toukokuuta 2013

Odottelua...

Täällä me vaan odotellaan. Mulla on ollut eilisestä asti kauhea päänsärky ja väsyttää ihan hirveästi. Tämä tästä muutenkin tukalasta olosta vielä puuttuikin. Karri taas tuntuu olevan aika kyllästynyt tähän mun sohvalla loisimiseen (jota olen siis harrastanut aika aktiivisesti tässä eilinen ja tämä päivän) ja on ihan villinä kokoajan.
Tänään on rv 39+0, eli pahimmassa tapauksessa tätä sohvalla väsyneenä makaamista on edessä vielä kolme viikkoa...Yyhyy. Karri syntyi 38+6, eli pidemmällä ollaan jo. Mä olen kyllä jo luovuttanut ajatuksesta että tämä syntyisi, ja valmiiksi pedattu pinnasänkykin muuttui jo lajittelemattomien pyykkien säilytyspaikaksi. Vaikka tänään tai huomenna olisi kyllä hyvä päivä syntyä, koska maanantaina Naistenklinikka menee remonttiin eikä sinne sitten enää pääse synnyttämään vaan pitää lähteä kätilöopistolle...

Nyt Karri tuo mulle ulkovaatteitaan, katsoo erittäin syyllistävällä ilmeellä ja hokee "Mennään!" ja "Puistoon!" Ehkä se on pakko nousta ylös ja raahautua edes sisäpihalle asti ettei tuo lapsiraukka tule ihan hulluksi...
Kollaasit5-001

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Kotivappu

1.5.2013 040-001
1.5.2013 045-001
1.5.2013 048-001
1.5.2013 073-001
1.5.2013 090-001
1.5.2013 098-001
Meidän vappu on mennyt tässä kotona hengaillessa. Tai no, eilen päivällä käytiin kyllä mun kaverilla simalla ja munkilla. Tänään oli tarkoitus lähteä heti aamupäivästä ulos, vapputorille ja puistoon. Karri kuitenkin nukahti päiväunille jo ennen kuin ehdittiin edes päivävaatteita pukea, ja nukkui kevyet 3,5h päiväunet. Vapputorille ei sitten enää kolmen jälkeen jaksettu lähteä, vaan tyydyttiin ihan tuohon lähipuistoon.

Vauvaakaan ei kuulu eikä näy, toukokuuhun se meni sitten kuitenkin. Eipä tässä kai auta muu kuin odotella ja toivoa parasta. Mä olen kyllä ihan varma että ei tämä ulos tule ennen laskettua aikaa (joka on jo ensi viikolla) ainakaan.