lauantai 2. helmikuuta 2013

Uneton Helsingissä

Jipii, Karri on siirtynyt uhmaiässään ihan kokonaan uuteen vaiheeseen. Ennen asia, jonka helppoudesta olen voinut olla varma on ollut nukkuminen. Melkein samalla hetkellä kun pää osuu tyynyyn on Karri jo unessa, ja sitä unta jatkuu tauotta 12h. Mutta ettei vaan päästäisi liian helpolla, niin nythän on asian laita niin että kelkka on täysin käännetty ja nukkuminen on Karrin mielestä täysin yliarvostettua toimintaa.
Kaikki alkoi noin viikko sitten, ihan yhtäkkiä. Laitettiin Karri tavalliseen tapaan sänkyynsä, aseteltiin unikaverit ympärille, peitto korviin, verhot alas, valot pois, hyvän yön toivotukset ja ovi kiinni, juuri niinkuin ollaan toimittu joka ainoa ilta 1v7kk ajan. Mutta sinä yhtenä iltana Karripa päätti olla nukkumatta ja alkoi huutaa naama punaisena. Eikä se huuto ollut mitään "paniikkihuutoa", tai sellaista että joku olisi oikeasti hätänä, vaan ihan pelkkää kiukuttela. Se ilta meni sitten siinä, kun yritettiin saada huutavaa ja sänyssään pomppivaa penikkaa nukahtamaan. Nukahtaminen tapahtui lopulta joskus kahdentoista jälkeen.
Seuraavana iltana meininki oli samanlaista, ja sitä seuraavaana ja sitä seuraavana. Näitä rattoisia iltakarjuntoja ollaan saatu kuunnella nyt noin viikon, eikä loppua (kai) näy. Karrin oli tarkoitus saada lähiaikoina myös uusi sänky, mutta empä tiedä kannattaako sellaista nyt edes harkita.

Kaikenlaista ollaan jo kokeiltu. Olen ollut samassa huoneessa jos se auttaisi, mutta sehän ei todellakaan auta. Jos Karri näkee että huoneessa on joku muukin, ei nukkumisesta ole toivoakaan. Huuto kyllä loppuu, mutta huudon tilalle tulee leikkiminen ja sängyssä pomppininen, ja sitä leikkimistä muuten voi sitten jatkua tuntitolkulla. Olen myös kokeillut pitää Karria hereillä niin kauan että se nukahtaa melkein pystyyn, mutta ei auta. Olen kokeillut olla kiinnittämättä huutoon mitään huomiota, mutta ei auta. Tai auttaa, kyllähän Karri lopulta omaan huutoonsa nukahtaa mutta sitä huutoa voi kestää kauan.

Rasittavaa. Äsken käytiin taas pieni väsytystaistelu ennen päiväunia (jotka muuten ovat tästä iltakarjunnasta huolimatta sujuneet tähän asti ihan hyvin). Olen kyllä ehdottomasti sitä mieltä että tämän taistelun jälkeen ansaitsen laskiaispullan ja pari tuntia (eli niiden päiväunien ajan) sohvalla raatona makaamista.

PS. tähän loppuun vielä veitsen kääntämistä haavoissa. Kuvat keinuun simahtaneesta Kartsasta on ottanut Juho viime toukokuussa, että ei ihan sitä tuoreinta tavaraa. Video taas on eiliseltä. Kyllä sitä sohvalla mennään peiton alle ja laitetaan pää tyynyyn, niimpä niin.
2012-05-003


7 kommenttia:

  1. Miksi muumikirja ruotsiksi? Vai onko se mennyt minulta ohi, että olette kaksikielinen perhe? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei me olla kaksikielisiä, Muumikirja on ruotsiksi siksi, että ostin sen kun Karri oli ihan pieni vauva ja tuossa oli kivoimmat, värikkäimmät ja selkeimmät kuvat. Ei löytynyt suomenkielistä samanlaista :)

      Poista
    2. Meillä on kans noita samoja muumikirjoja, kun en on niin kivan värikkäitä! :D Tosin meillä ne on ihan suomeksi. Muistaakseni Kipasta ostettu. :)

      Poista
  2. Unettomuus vaivaa meilläkin. Tää alko joskus 2 viikkoa sitten kun poika päätti että yöllä valvotaan. Nukahtaa normaalisti mutta herää siinä yhden aikaan yöllä eikä nukahda enää millään. Neljään viiteen "viihdttää" meitä ja sitten nukahtaa. Tosi raskasta välillä kun aamulla sitten kuitenkin herää normaaliin aikaan :/

    VastaaPoista
  3. Kuullostaa rankalta, mutta voi että on suloinen, peittelee ittensä ja noin hienosti lukee kirjaa!! :)

    VastaaPoista
  4. Meillä on vähän sama meininki!! Poju on mennyt nukkumaan lähes aina kiltisti ja otettiin jo pinnasängystäkin sivuseinä pois, että se olisi vähän kuin isojen lasten sänky. Viikko meni ilman, että Poju nousi kertaakaan sieltä pois vaan nukahti vaan kiltisti, mutta sitten se on huomannut, että sieltähän voi lähteä ja mennä vaan leikkimään pimeään huoneeseen. Tätä se on nyt tehnyt viikon ja eilen päätettiin, että käännetään sänky toisinpäin, jotta se avonainen puoli tulee seinää vasten ja sieltä ei pääsekään pois. Siitä se saikin sitten ihan kauheat raivarit ja huusi varmaan kaksi tuntia ihan täyttä huutoa ennen kuin nukahti! Ja tietty vauvallakin oli iltahuudot meneillään niin naapurit varmaan jo keksii vaikka mitä ihanaa meistä!

    Mutta onneksi nämä on vaan ohi meneviä juttuja. Kohta Karri nukkuu taas makoisasti! :)

    VastaaPoista
  5. meillä auttoi vain juniorisänkyyn siirtyminen, juurikin samassa iässä. en olisi uskonut mutta niin siinä vain kävi, että muutoksen myötä lapsi alkoi taas nukkua hyvin ja vanhemmat jäi pyörittelemään silmiään.

    VastaaPoista