keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Hieno päivä

Mun rakas tietokone on ihan sekaisin. Ärsyttävää. Jumittuu kokoajan niin, että ei tällä voi tehdä oikeastaan mitään. Olen yrittänyt tallentaa koneella olevia tärkeitä kuvia säilöön (koska järkevänä ihmisenä en ole aikaisemmin kopioinut niitä mihinkään turvaan), mutta jumittuvalla koneella sekin on melko mahdotonta. Tai ainakin tuskaisen hidasta, kun niitä kuvia on MUUTAMA(kymmen tuhatta) kertynyt. Tämä kone taitaa olla nyt saattohoidossa, ellei Juho saa suoritettua jotain ihmeparannusta.

Kaikenlisäksi nyt flunssassa olen vuorostani minä ja Karrillakin valuu räkää sitä tahtia että osa päätyy suoraan suuhun kun kaikkea ei ehdi pyyhkimään. Ja Karrihan siis parani tässä välissä jo kerran. Nyt alkaa kaikki kipeyskiintiöt jo paukkua yli sitä tahtia ettei enää ihan oikeasti naurata. Seuraavaksi se onkin sitten varmaan korvatulehduksen paikka, ettei vaan saataisi olla yhtään kokonaista viikkoa terveinä. Ja korvatulehduksen riemuistahan ei koko talvena ollakaan saatu vielä nauttia.

Niin ja äsken multa lohesi hampaasta aika iso pala, ja siinä peilin edessä tilannetta tutkiessani sekä hammaslääkärin ajanvaraukseen jonotellessani unohdin kokonaan uunissa olevat (pakaste)pullat jotka poltin myös. On kyllä sellainen epäonnen päivä tänään, etten tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.
Onneksi Karri sentään meni kiltisti päiväunille, että mä saan nyt hetken maata tässä sohvalla, kuunnella musiikkia ja yrittää epätoivoisesti suojata kuviani. Ilman niitä pullia tosin.

Olisi mulla ollu muutama kuvakin tähän, mutta yllätysyllätys, en saa niitä ladattua.

maanantai 11. helmikuuta 2013

Keltainen toukokuu

Tänään on tasan 3kk M:n laskettuun aikaan, ja nyt mennään jo viimeisellä kolmanneksella. Aika on kyllä mennyt tosi nopeasti. Nyt sen huomaa miten paljon rankempaa on olla raskaana ja pienen lapsen äiti, kuin vain raskaana. Viimeeksi tänään aamulla leikkipuistossa tuli mietittyä että mihin sitä on taas itsensä laittanut, kun Karri makasi lumihangessa puun alla kiukuttelemassa niin, että mun oli lopulta pakko ryömiä sinne puun alle lumikinokseen hakemaan lötköksi heittäytynyt lapsi. Muutenkin on aikamoinen valas-olo. Sohvalla saa etsiä hyvää asentoa ikuisuuden, tyynyjä pitää olla selän alla ja mahan alla ja pään alla ja jokapaikassa. Ja sitten lopulta kun sen hyvän asennon löytää, tuleekin pissahätä ja on pakko nousta. Ja nukkumaan mennessä taas sama operaatio. Juho välillä kysyykin, että milloin mä meinasin lopettaa pyörimisen ja ähkimisen että se voi alkaa nukkumaan...

M on vielä kovempi potkimaan ja möyrimään kuin mitä Karri oli, se on jo paljon se. Karri nukkui mahassa aina silloin kun mäkin nukuin ja heräsi aamulla vähän sen jälkeen kun mä olin noussut sängytä ylös, mutta M saattaa helposti nukkua puoleen päivään ja sitten taas illalla potkia vielä ihan villinä kun mä käyn nukkumaan. Toivottavasti M olisi kuitenkin synnyttyään yhtä hyvä nukkuja kuin Karri on ollut. Karri tosin on ollut niin helppo ja tyytyväinen vauva muutenkin, etten mä ehkä edes uskalla elätellä toiveita että seuraavakin olisi samanlainen.

Meillä on jo melkein kaikki valmiina vauvaa varten. Harsot on pesty ja silitetty, sekä viikattu laatikkoon. Vaatteet on myös viikattu laatikkoon, tosin vain pesua odottamaan. Karrille pitää hankkia vielä uusi sänky, jotta tuo pinnasänky päästään maalaamaan ja laittamaan vauvaa varten valmiiksi. Mä en ole tosin vieläkään päättänyt että maalataanko se mustaksi, valkoiseksi vai harmaaksi. Harmaa on tällähetkellä ehkä ykkösvaihtoehto.
2013-02-013
11.2.2013 054-001

torstai 7. helmikuuta 2013

Karhunpoika sairastaa (taas)

Koko talvi on nyt kyllä ollut yhtä sairastelua. Vuorotellen kaikilla flunssaa, Karrilla vesirokko, ja nyt taas on Karrilla kuume.
Nämä sairaspäivät on tylsistä tylsimpiä, kun itse olisi terve ja jaksaisi tehdä vaikka mitä, mutta sisällä pitää vaan pysyä. Mä olen pessyt tänään 5 koneellista pyykkiä niin että meidän pyykkikaappi on nyt tyhjä! En ihan rehellisesti sanottuna muista onko se ollut koskaan ennen niin tyhjä, ettei siellä ole yhtä ainoaa sukkaa tai pyyhettä korin pohjalla. No, kerta se on ensimmäinenkin. Karri on auttanut mua laittamaan pyykkejä kuivumaan kantamalla koneesta märkiä pyykkejä mulle ja mä sitten levitän ne kuivamaan. Jokaisen yksittäisen sukan antamisen jälkeen Karri sanoo "nonni!" ja jää viereen seuraamaan miten asettelen sen sukan telineelle ennen kuin menee hakemaan seuraavaa koneesta.
Olen vaihtanut lakanat meidän sänkyyn sekä Karrin sänkyyn, olen siivonnut Karrin vaatelipaston ja tehnyt yhteen laatikkoon tilaa M:n vaatteille jotka toistaiseksi ovat kaikenmaaailman pusseissa ympäriinsä. Ollaan katsottu ties kuinka monta jaksoa Muumeja ja Liv-kanavan koiraohjelmia joihin Karri on ihan hulluna. Koirantrimmaajat kilpasilla ja koirakuiskaaja on aika kuumaa kamaa tällähetkellä.
Karri on myös piirtänyt ja istunut ikkunalaudalla seuraamassa vastapäisten talojen katolla meneillään olevaa lumenpudotusta. Lumenpudotuksen jännin vaihe on ehdottomasti se kun pudotetut lumet aurataan kadulta ja siirretään ison kuorma-auton lavalle. Siinä kohdassa Karri hönkii nenä kiinni ikkunassa "waaaau!". 
Toivottavasti kuume nyt menisi pian ohi, että päästäisi taas ulos täältä!
7.2.2013 003-001
7.2.2013 010-001
7.2.2013 035-001
7.2.2013 060-001

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Herkuton helmikuu

Mä olen aika ovela. Päätin yrittää "herkutonta helmikuuta". Herkuton helmikuu mun tapauksessai tarkoittaa sitä, että en saa ostaa kaupasta mitään herkkuja (karkkeja, sipsejä, keksejä, pullia, leivoksia, vanukkaita yms). Olen nimittäin huomannut, että herkkuja tulee ostettua melkoisen paljon, oikeastaan aina kun käyn kaupassa tarttuu mukaan joku suklaapatukka, vanukas tai pulla. Pidemmän päälle se on aika epäterveellistä mutta myös kallista lystiä, joten helmikuussa mä en saa herkkuja ostella, paitsi tietysti jos joku niitä mulle tarjoaa niin en kieltäydy. Herkuton helmikuu koskee myös kahviloita, joissa tulee istuttua aika paljon.
Mutta koska mä olen ovela, mä olen jo nyt, muutaman päivän herkuttomuuden jälkeen alkanut ovelasti kiertelemään omia sääntöjäni. Lauantaisella kauppareissulla selvisin hyvin herkkuhoukutuksista, mutta kotona Karrin päiväuniaikaan alkoi pullahammasta kolottaa. Kaappeja tutkiessani selvisi, että kappas vaaan, meillähän olisi sopivasti ainekset vaikka banaanikakkuun. Eihän se ole huijaamista, kun mä en osta mitään herkkuja, leivon vain itse kaapista löytyvistä aineksista.
Tänään alkoi himottaa oikein kunnon mehevät suklaa cookiet isoilla suklaapalasilla. Ja kappas vaan mikä tuuri, meillähän oli kaapin perällä yksi suklaalevy ja kaikki muutkin ainekset löytyi ihan omasta takaa joten ei kun cookieita pyöräyttelemään.
Ehkä mun pitää kokeilla herkuttomuutta sitten uudestaan vaikka maaliskuussa, tiukemmilla säännöillä.

Ps. Uniongelma ratkesi jo. Ihan yhtä selittämättömästi kuin se alkoi, se myös loppui. Nyt kuorsataan taas kuolat poskella 12h yössä.
6.2.2013 023-001

lauantai 2. helmikuuta 2013

Uneton Helsingissä

Jipii, Karri on siirtynyt uhmaiässään ihan kokonaan uuteen vaiheeseen. Ennen asia, jonka helppoudesta olen voinut olla varma on ollut nukkuminen. Melkein samalla hetkellä kun pää osuu tyynyyn on Karri jo unessa, ja sitä unta jatkuu tauotta 12h. Mutta ettei vaan päästäisi liian helpolla, niin nythän on asian laita niin että kelkka on täysin käännetty ja nukkuminen on Karrin mielestä täysin yliarvostettua toimintaa.
Kaikki alkoi noin viikko sitten, ihan yhtäkkiä. Laitettiin Karri tavalliseen tapaan sänkyynsä, aseteltiin unikaverit ympärille, peitto korviin, verhot alas, valot pois, hyvän yön toivotukset ja ovi kiinni, juuri niinkuin ollaan toimittu joka ainoa ilta 1v7kk ajan. Mutta sinä yhtenä iltana Karripa päätti olla nukkumatta ja alkoi huutaa naama punaisena. Eikä se huuto ollut mitään "paniikkihuutoa", tai sellaista että joku olisi oikeasti hätänä, vaan ihan pelkkää kiukuttela. Se ilta meni sitten siinä, kun yritettiin saada huutavaa ja sänyssään pomppivaa penikkaa nukahtamaan. Nukahtaminen tapahtui lopulta joskus kahdentoista jälkeen.
Seuraavana iltana meininki oli samanlaista, ja sitä seuraavaana ja sitä seuraavana. Näitä rattoisia iltakarjuntoja ollaan saatu kuunnella nyt noin viikon, eikä loppua (kai) näy. Karrin oli tarkoitus saada lähiaikoina myös uusi sänky, mutta empä tiedä kannattaako sellaista nyt edes harkita.

Kaikenlaista ollaan jo kokeiltu. Olen ollut samassa huoneessa jos se auttaisi, mutta sehän ei todellakaan auta. Jos Karri näkee että huoneessa on joku muukin, ei nukkumisesta ole toivoakaan. Huuto kyllä loppuu, mutta huudon tilalle tulee leikkiminen ja sängyssä pomppininen, ja sitä leikkimistä muuten voi sitten jatkua tuntitolkulla. Olen myös kokeillut pitää Karria hereillä niin kauan että se nukahtaa melkein pystyyn, mutta ei auta. Olen kokeillut olla kiinnittämättä huutoon mitään huomiota, mutta ei auta. Tai auttaa, kyllähän Karri lopulta omaan huutoonsa nukahtaa mutta sitä huutoa voi kestää kauan.

Rasittavaa. Äsken käytiin taas pieni väsytystaistelu ennen päiväunia (jotka muuten ovat tästä iltakarjunnasta huolimatta sujuneet tähän asti ihan hyvin). Olen kyllä ehdottomasti sitä mieltä että tämän taistelun jälkeen ansaitsen laskiaispullan ja pari tuntia (eli niiden päiväunien ajan) sohvalla raatona makaamista.

PS. tähän loppuun vielä veitsen kääntämistä haavoissa. Kuvat keinuun simahtaneesta Kartsasta on ottanut Juho viime toukokuussa, että ei ihan sitä tuoreinta tavaraa. Video taas on eiliseltä. Kyllä sitä sohvalla mennään peiton alle ja laitetaan pää tyynyyn, niimpä niin.
2012-05-003