perjantai 28. syyskuuta 2012

Perjantain pohdinnat

8.8.2011-004
Karri 1kk
Musta tuntuu, että mulla oli ennen paljon enemmän kerrottavaa tänne blogiin. Nykyään ei ole oikeastaan koskaan mitään kirjoitettavaa. Miksiköhän? Luulisi, että nyt kun Karri osaa jo liikkua, leikkiä ja melkein puhuakin, niin juttua riittäisi paljon enemmän verrattuna siihen lattialla makoilu- aikaan. Silloin kun Karri oli pienempi, mä raportoin jokaisen silmän räpäytyksenkin tänne, mutta nykyään mä vaivaudun kirjoittamaan hyvällä tuurilla kerran viikossa, ja silloinkin jutut tuntuu olevan luokkaa "tänään käytiin puistossa ja syötiin makaronilaatikkoa, ihan niinkuin viitenä edellisenäkin päivänä paitsi että yhtenä päivänä käytiin eri puistossa". Jotenkin mä ei vaan ole mitään sanottavaa tänne.
Kuvia on kyllä kiva ottaa, ja niitä otankin TODELLA paljon. Itseasiassa selailin kuvakansioita tässä eräänä päivänä ja huomasin, että Karrin tähän astisessa elämässä on todella harvassa ne päivät, ettei kuvia olisi otettu yhtään.

Mä en itse jaksa lukea sellaisia blogeja, joissa yksityiskohtaisesti selitetään koko päivän tapahtumat heräämisestä nukkumaanmenoon ja kaikki mitä siinä välissä on tapahtunut. Mulla on omakin elämä, eikä kenenkään muun elämä kiinnosta mua niin paljoa että jaksaisin lukea joka ikinen päivä referaatin vieraan ihmisen päivästä.
Mä en myöskään jaksa sellaisia blogeja, joissa jatkuvasti kuvataan vain uusia ostoksia, linkitetään nettikauppoja, mainostetaan ja kerrotaan millainen paketti taas tänään kolahti postiluukusta. Monissa sellaisissa blogeissa ostoshysteria tuntuu menevän jo niin yli, että mulle tulee jopa vähän surullinen olo sellaisia lukiessa.
Enkä mä myöskään jaksa lukea niitä siirappi-blogeja, joita tuntuu olevan ihan liikaa. Siis niitä, joissa on aina ja ikuisesti puhtautta kiiltävä koti, ihana ja hyväkäytöksinen lapsi joka istuu päivät pitkät takkatulen loisteessa puueläimillä leikkien, tyädellinen mies joka ei koskaan haise paskalta tai jätä likaisia kalsareita keskelle lattiaa, ja täydellinen äiti joka herää joka aamu klo 5.30 meikkaamaan ja laittamaan hiuksia. Ja kaikki on aina ihanaa ja raikasta ja AH niin imelää että multa tippuu paikat hampaista.

Joten mä tässä mietin vaan, että olisi kiva kirjoittaa tänne vähän useammin ja oikeasti myös kertoa jotain, kunhan mä vaan keksin jotain kerrottavaa olematta referoija, ostoshysterikko tai siirappinen. Tosin ainakaan kahdesta viimeisestä ei ole pelkoa.

5 kommenttia:

  1. Oon sun kanssa ihan samaa mieltä noista blogeista! :D ei niitä vaan kertakaikkisesti jaksa lukea.

    VastaaPoista
  2. Hahah, mä oon joskus miettinyt että tuleekohan niille bloginpitäjille sellasta fiilistä että "pakko nyt ostaa jotain että saan sen esiteltyä blogissa!" :D

    VastaaPoista
  3. Mä itseasiassa heräsin juuri tällä viikolla siihen, miten shoppailen jo ihan liikaa. Vaikka kaikki shoppailemani vaatteet tulevat satavarmasti olemaan käytössä, vähempikin riittäisi. Joten nyt alankin lastenvaateostoslakkoon. Ehkäpä mun blogi täyttyy oikeasti fiksuista jutuista. Tai sitten niitä ei enää tule... :D

    VastaaPoista
  4. Sun blogia on kiva lukea ihan just sen takia, ettei täällä siirapissa piehtaroida eikä arkihommia kiillotella ihanemmiksi kuin ne ovat. Jatka vaan samaan malliin, postaustahtikin on ihan ok.

    VastaaPoista
  5. Hyvää pohdintaa :) Oma blogini ei ole siirappinen, koti aina kaaoksessa ja lapsetkin huutaa ja kirkuu ajoittain :) Päivän tapahtumia tulee kirjoitettua, blogi toimii myös päiväkirjana. Joskus voi sitten sieltä lukea, että millaisia touhuja oli kun lapset oli pienempiä :) Hieman on blogissani ehkä ostohysteriaakin :)

    Sinulla on kiva blogi, ei liikaa mitään, just sopivasti :)

    VastaaPoista