maanantai 3. syyskuuta 2012

70% kotiäiti

Päätin mennä töihin, yhden päivän varoitusajalla. Pariksi päiväksi viikossa vain, mutta töihin kuitenkin. Karri saa onneksi olla kotona hoitajan kanssa.
Ennen oli töihin lähtö paljon helpompaa. Senkun nukkui muina naisina vähän pommiin joka aamu ja juoksi sitten kiireellä ratikkaan, jossa ehti hyvin meikkaamaan. Töissä oli aikaa syödä aamupalaa ja herätä. Töiden jälkeen jäin kiertelemään kauppoihin tai lähdin vaikka Juhon kanssa syömään.
Nyt pitää herätä silloin kun kello soi, laittaa itsensä ja lapsi. Syöttää lapselle aamupalaa ja katsoa että koti on edes vähän siistihkö, siis sellainen että tänne kehtaa hoitajan päästää sisään. Sitten pitää yrittää takoa Karrin päähän että "äiti tulee kyllä takaisin!". Matka töihin ei mene ainakaan vielä meikatessa ja musiikkia kuunnellessa, vaan miettiessä sitä että mitenköhän Karri pärjää? Muistaakohan hoitaja kaiken? Töissä pitää vähän väliä vilkuilla puhelinta. Töiden jälkeen ei tulisi mieleenkään kiertää yhdenkään ylimääräisen mutkan kautta, vaan on paineltava suorinta tietä nopeasti kotiin, jossa kaikki on kuitenkin mennyt hyvin ja vastassa on iloinen poika. Turhaan stressattu siis, mutta seuraavan työvuoron lähestyessä sama stressi toistuu taas. Kai tämä tästä joskus. Ja on töissä ihan kivaakin käydä aina välillä. Rentouttavaa jopa, kun ei tarvitse huolehtia muiden kuin itsensä hengissä pysymisestä.
Palkinnoksi työnteosta ostin itselleni aika hienon takin.
3.9.2012 027-001
3.9.2012 001-001

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti