perjantai 28. syyskuuta 2012

Perjantain pohdinnat

8.8.2011-004
Karri 1kk
Musta tuntuu, että mulla oli ennen paljon enemmän kerrottavaa tänne blogiin. Nykyään ei ole oikeastaan koskaan mitään kirjoitettavaa. Miksiköhän? Luulisi, että nyt kun Karri osaa jo liikkua, leikkiä ja melkein puhuakin, niin juttua riittäisi paljon enemmän verrattuna siihen lattialla makoilu- aikaan. Silloin kun Karri oli pienempi, mä raportoin jokaisen silmän räpäytyksenkin tänne, mutta nykyään mä vaivaudun kirjoittamaan hyvällä tuurilla kerran viikossa, ja silloinkin jutut tuntuu olevan luokkaa "tänään käytiin puistossa ja syötiin makaronilaatikkoa, ihan niinkuin viitenä edellisenäkin päivänä paitsi että yhtenä päivänä käytiin eri puistossa". Jotenkin mä ei vaan ole mitään sanottavaa tänne.
Kuvia on kyllä kiva ottaa, ja niitä otankin TODELLA paljon. Itseasiassa selailin kuvakansioita tässä eräänä päivänä ja huomasin, että Karrin tähän astisessa elämässä on todella harvassa ne päivät, ettei kuvia olisi otettu yhtään.

Mä en itse jaksa lukea sellaisia blogeja, joissa yksityiskohtaisesti selitetään koko päivän tapahtumat heräämisestä nukkumaanmenoon ja kaikki mitä siinä välissä on tapahtunut. Mulla on omakin elämä, eikä kenenkään muun elämä kiinnosta mua niin paljoa että jaksaisin lukea joka ikinen päivä referaatin vieraan ihmisen päivästä.
Mä en myöskään jaksa sellaisia blogeja, joissa jatkuvasti kuvataan vain uusia ostoksia, linkitetään nettikauppoja, mainostetaan ja kerrotaan millainen paketti taas tänään kolahti postiluukusta. Monissa sellaisissa blogeissa ostoshysteria tuntuu menevän jo niin yli, että mulle tulee jopa vähän surullinen olo sellaisia lukiessa.
Enkä mä myöskään jaksa lukea niitä siirappi-blogeja, joita tuntuu olevan ihan liikaa. Siis niitä, joissa on aina ja ikuisesti puhtautta kiiltävä koti, ihana ja hyväkäytöksinen lapsi joka istuu päivät pitkät takkatulen loisteessa puueläimillä leikkien, tyädellinen mies joka ei koskaan haise paskalta tai jätä likaisia kalsareita keskelle lattiaa, ja täydellinen äiti joka herää joka aamu klo 5.30 meikkaamaan ja laittamaan hiuksia. Ja kaikki on aina ihanaa ja raikasta ja AH niin imelää että multa tippuu paikat hampaista.

Joten mä tässä mietin vaan, että olisi kiva kirjoittaa tänne vähän useammin ja oikeasti myös kertoa jotain, kunhan mä vaan keksin jotain kerrottavaa olematta referoija, ostoshysterikko tai siirappinen. Tosin ainakaan kahdesta viimeisestä ei ole pelkoa.

maanantai 24. syyskuuta 2012

Hampparia odotellessa

Mä olen kipeänä, mutta onneksi juuri sopivasti tänään tuli postissa mummon tekemät villasukat. Nyt mä makaan sohvalla ja odotan Salkkareiden alkamista, sekä sitä että Juho ja Karri tulee retkeltään kotiin ja tuo mukanansa mulle hampurilaisen.
Toivottavasti Karriin ei tälläkertaa tarttuisi flunssaa.

Ainiin, tänäänhän alkaa myös kaikkien aikojen viihdyttävin ohjelma, Maajussille morsian! Mikään ei ole parempaa viihdettä kuin ne ujot sikafarmarit jotka posket punaisina ja katse harhaillen lukevat kirjeitä isoilta kyliltä tulevilta morsianehdokkailta. Ja sitten tulee aina se perinteinen: "No kyllä täälä yksi sellaanen oli joka sykähdytti heti, hihihii".
24.9.2012 004-001
24.9.2012 010-001
24.9.2012 020-001
24.9.2012 039-001
24.9.2012 042-001
24.9.2012 057-001


sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Iloisen äidin ja iloisen lapsen iloinen ulkoilu

Oltiin tänään sateisella rannalla. Karri huusi, kiukutteli ja kieltäytyi liikkumasta mihinkään suuntaan. Koko ranta raikui kun lapsi huusi kitarisat täristen. Huudon raastavuudesta päätellen joku varmaan luuli että mä olen kidnapannut Karrin. Mua raivostutti niin paljon että tein mielessäni vakaan päätöksen siitä, ettei me astuta jalallamme ulos enää i-k-i-n-ä. Tilataan ruoat Alepasta kotiovelle ja istutaan sohvalla seuraavat 60vuotta.
Kysymys kuuluu: Mihin katosi entinen iloinen ja reipas Karri, ja kuka toi tilalle jatkuvasti kiukuttelevan ja kitisevän lapsen?
23.9.2012 001-001
23.9.2012 011-001
23.9.2012 024-001
23.9.2012 035-001

perjantai 14. syyskuuta 2012

Tällä viikolla

Tällä viikolla mä olen:
-Ravannut kodin ja leikkipuistojen väliä
-Tehynyt kaalikääryleitä
-Ostanut Karrille potan (jota Karri käyttää ainoastaan leikkimiseen)
-Naulannut kehyksiä seinään. Vielä puuttuu monta kuvaa, koska kehykset loppui kesken
-Pessyt pyykkiä varmaan vuoden edestä
-Harkinnut Karrin tukan siistimistä, mutta jättänyt sen kuitenkin tekemättä
-Käynyt elämäni ensimmäisillä lastenvaatekutsuilla, vaatteet ei olleet oikein mulle tai lompakolle mieleisiä mutta pulla, omenapiirakka ja seura oli hyvää
-Siivonnut kaappeja ja laatikoita ja haaveillut isosta hyllystä joka olisi täynnä koreja ja laatikoita joihin saisi tungettua KAIKKI laput ja paperit ja krääsän samaan paikkaan

Ja viikonlopuksi menen töihin, mikä on ihan kivaa.

14.9.2012 018-001
14.9.2012 015-001
2012-09-016

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Kiukkuinen kuin ampiainen

Eilinen oli yhtä huutoa. Aamulla Karri huusi sängyssään heti herättyään. Mentiin olohuoneeseen ja laitoin lastenohjelmat päälle. Karri katsoi niitä hetken ja kävi sitten matolle kitisemään. Mä herätin Juhon leikkimään Karrin kanssa ja menin itse suihkuun, mutta rentouttava suihkuhetki oli kaukana kun kylppärin oven läpi kantautui kauhea huuto.
Juho lähti töihin, ja mä päätin lähteä Karrin kanssa ulos. Ensin vaihdettiin vaippa, joka aiheutti sellaisen raivon että pelkäsin jo jonkun naapurin tulevan kysymään että hakkaanko mä täällä lastani vai miksi se huutaa hysteerisenä? Sitten puettiin sisävaatteet ja huuto senkun jatkui, mutta ulkovaatteiden kohdalla huuto muuttui oikein raivoisaksi karjunnaksi.
Puistossa keinuttiin ja Karri oli tyytyväinen, mutta kun oli aika nousta keinusta pois, alkoi huuto. Karri vain makasi maassa ja huusi. Mä ajattelin että se on varmaan väsynyt, joten laitoin lapsen rattaisiin ja lähdin kävelemään. Ihme kyllä Karri nukahtikin melkein heti.
Karrin unien jälkeen lädettiin mun kaverin ja meidän lasten kanssa Töölön kyläjuhliin. Siellä oli lapsille satutuokioita ja rooliasuja. Karri pukeutui leppäkertun siipiin ja viikinkikypärään sekä kuunteli muumisadun, mutta kitisi melkein kokoajan. Kun kitinä alkoi yltymään, mä päättelin että sillä on varmaan nälkä. Mentiin läheiseen Pickniciin syömään, Karrikin sai oman patongin. Alussa syöminen sujui hyvin, kunnes alkoi huuto. Karri huusi ja huusi ja mua hävetti, joten haukattin nopeasti patongit poskiin ja lähdettiin ulos.
Ulkona satoi tietysti rakeita, joten Karrille oli pakko pukea ulkovaatteet päälle ja saappaat jalkaan. Ei varmaan tarvitse edes mainita mikä huuto siitä tuli.
Myös koko kävelymatkan kotiin Karri huusi kurkku suorana. Ihmiset tuijotti, Karri huusi, satoi kaatamalla rakeita, mun kengistä tuli vesi läpi, ja silloin kyllä teki (jälleen kerran) mieli huutaa perkele, helvetti ja jumalauta.
Sitten yhtäkkiä illalla Karri alkoi soittaa tamburiinia, tanssimaan ja nauramaan eikä kiukusta ollut tietoakaan. Outoa.
8.9.2012 092-001
8.9.2012 131-001

perjantai 7. syyskuuta 2012

Ilotulituksia

6.9.2012 033-001
6.9.2012 043-001
6.9.2012 071-001
6.9.2012 074-001
6.9.2012 110-001
6.9.2012 117-001
Käytiin eilen katsomassa ilotulituksen sm-kisoja. Ilotulitukset oli kyllä hienoja, mutta mulla oli ihan järkyttävän kylmä joten keskityin lähinnä tärisemiseen. Karrikin oli jo tuohon aikaan illasta ihan rättiväsynyt, eikä kitinästä meinannut tulla loppua. Juho kävi ostamassa pojalle sellaisen pienen, tikun päässä olevan muumi ilmapallon ja loppuajan Karri ihmetteli muumiaan niin että me saatiin katsoa ilotulitukset loppuun. Ulkona palelemisen ja kotiin kävelemisen jälkeen oma sänky ja peitto tuntui taivaalliselta.

maanantai 3. syyskuuta 2012

70% kotiäiti

Päätin mennä töihin, yhden päivän varoitusajalla. Pariksi päiväksi viikossa vain, mutta töihin kuitenkin. Karri saa onneksi olla kotona hoitajan kanssa.
Ennen oli töihin lähtö paljon helpompaa. Senkun nukkui muina naisina vähän pommiin joka aamu ja juoksi sitten kiireellä ratikkaan, jossa ehti hyvin meikkaamaan. Töissä oli aikaa syödä aamupalaa ja herätä. Töiden jälkeen jäin kiertelemään kauppoihin tai lähdin vaikka Juhon kanssa syömään.
Nyt pitää herätä silloin kun kello soi, laittaa itsensä ja lapsi. Syöttää lapselle aamupalaa ja katsoa että koti on edes vähän siistihkö, siis sellainen että tänne kehtaa hoitajan päästää sisään. Sitten pitää yrittää takoa Karrin päähän että "äiti tulee kyllä takaisin!". Matka töihin ei mene ainakaan vielä meikatessa ja musiikkia kuunnellessa, vaan miettiessä sitä että mitenköhän Karri pärjää? Muistaakohan hoitaja kaiken? Töissä pitää vähän väliä vilkuilla puhelinta. Töiden jälkeen ei tulisi mieleenkään kiertää yhdenkään ylimääräisen mutkan kautta, vaan on paineltava suorinta tietä nopeasti kotiin, jossa kaikki on kuitenkin mennyt hyvin ja vastassa on iloinen poika. Turhaan stressattu siis, mutta seuraavan työvuoron lähestyessä sama stressi toistuu taas. Kai tämä tästä joskus. Ja on töissä ihan kivaakin käydä aina välillä. Rentouttavaa jopa, kun ei tarvitse huolehtia muiden kuin itsensä hengissä pysymisestä.
Palkinnoksi työnteosta ostin itselleni aika hienon takin.
3.9.2012 027-001
3.9.2012 001-001