tiistai 17. heinäkuuta 2012

Ehdonalaiseen

Mä olin eilen ulkona, ihan yksin. Satoi kaatamalla vettä, joten menin Kamppiin ratikalla kävelemisen sijaan. Istuin ihan omalle ikkunapaikalle, en edes vilkaissut vaunupaikalle päin. Katsoin ikkunasta ulos kuulokkeet korvilla sen sijaan että olisin keskittynyt rattaista kiinni pitämiseen ja lapsen viihdyttämiseen. Puikkelehdin ruuhkien läpi ihan vain siitä ilosta, että pystyin puikkelehtimaan rattaiden kanssa kiertelemisen ja "anteeks pääsisinkö tästä" hokemisen sijaan.
Otin monta mekkoa sovituskoppiin ja sovitin niitä oikein antaumuksella. Ihan vain siitä ilosta että sain sovittaa rauhassa, huolehtimatta siitä tuleeko Karrille kuuma/tylsistyykö se/yrittääkö se itsemurhaa tiputtautumalla pää edellä rattaistaan/repiikö se jotain henkareilta alas.
Menin sellaisiin kauppoihin joihin ei rattaiden kanssa pääse ja kiersin kaukaa kaikki mutsiparatiisit. Tuntui kuin olisin päässyt elinkautisesta ehdonalaiseen.
Ei sillä, ettenkö mä tykkäisi olla kotona. Tottakai tykkään, mutta kun viettää tarpeeksi kauan kahdestaan kotona 1vuotiaan kanssa, tehden ihan kaiken sen 1vuotiaan ehdoilla, niin kyllä vain alkaa kaivata edes pieniä lyhyitä hetkiä jolloin ei tarvitse muuta kuin tuijottaa omaa napaa silmien kuivumiseen asti.







2 kommenttia:

  1. Hei mun on monesti pitäny jo sanoo sulle, että oot tosi taitava kirjoittamaan! Näitä sun tekstejä on ilo lukea jo pelkästään sen takia :)

    VastaaPoista
  2. Heeei, löysin tänne eilen! :) Ihana sulonen muksu tuo teidän poika!

    VastaaPoista