maanantai 28. toukokuuta 2012

Sveaborg

28.5.2012 015-001

28.5.2012 043-001

28.5.2012 056-001

28.5.2012 065-001

28.5.2012 104-001

28.5.2012 116-001

28.5.2012 131-001

Olisi kivaa, jos mulla olisi enemmän asiaa, mutta ei mulla oikeastaan ole mitään erityistä:

-Me oltiin tänään Suomenlinnassa, ja ostettiin Kauppahallista eväätkin mukaan. Oli kivaa mutta tuulista ja jokapaikassa parveili luokkaretkiporukoita. 

-Mä en vaan edelleenkään erityisemmin pidä vieraista lapsista, etenkään en voi sietää sellaisia päteviä ja pikkuvanhoja penikoita, tai sitten niitä muka-niin-cool tapauksia jotka luulevat omistavansa maailman jo 8-vuotiaina.

-Mun varvas on kipeä ja maha täynnä kalapullia. Mä en ole koskaan tavannut itseni lisäksi ketään muuta, joka pitäisi kalapullista. 

-Eilen mä unohdin avaimet kotiin, kun lähdin Karrin kanssa leikkipuistoon. Lopulta me sitten kierrettiin kaikki lähialueiden leikkpuistot kun odoteltiin Juhoa töistä kotiin ja avaamaan meille ovea. Oltiin ulkona yli 4 tuntia 
ja nyt mä olen punainen kuin rapu.

-Iholla sarjassa Heli Kajo oli mun mielestä kaikkein vähiten mielenkiintoinen, mutta tämä sen levy on kyllä tosi hyvä. Olen kuunnellut Barcelonan varmaan tuhat kertaa putkeen. 

-Nyt mä lähden kylvettämään tuota poikaa. Sitä ennen pitää kyllä siivota kylppärin lattialla oleva pyykkikasa. 

perjantai 25. toukokuuta 2012

Kauas pilvet karkaavat, niin minäkin

Mulla on vähän otsikon mukainen fiilis just nyt. Olohuoneeseen on ilmeisesti iskenyt trombi tai joku, ainakin lattialla tuntuu olevan puolet tämän talouden omaisuudesta. Pyykkivuori ei enää mahdu pyykkikaappiin ja keittiön tasot näyttää siltä että terveystarkastaja saattaisi asiasta huomauttaa. Myös makkarissa vallitsee aika mielenkiintoinen ilmapiiri, kun lattialla on samassa kasassa sekä puhtaat että likaiset pyykit ja ikkunalaudalla siistissä rivissä parin viikon vesilasit.
Kaiken kruunaa tietenkin se, että vessassa leikkii Karri joka on juuri oppinut että vessapaperin kiskominen on parasta huumoria sitten Lazy Townin. 

Tekisi mieli heittää maximekon helmat korviin ja ottaa ripeitä juoksuaskelia mahdollisimman kauas tästä huushollista. Voisin palata takaisin sitten kun pinnat hohtaa puhtautta ja lapsi on kyllästynyt vessapaperiin.


tiistai 22. toukokuuta 2012

Nettiongelmia ja kaloja

Meillä on netti rikki, ollut jo melkein viikon. Meillä on ollut mokkula joka on kokenut vähän kovia ja vedellyt viimeisiään jo pitkään, kunnes hajosi lopulta käsiin. Uutta ei kyllä osteta, ne tikut on ensinnäkin törkeän hintaisia pelkiksi tikuiksi ja halutaan muutenkin vähän paremmin toimiva netti. Ei vaan olla saatu sen hankkimista aikaiseksi ja oikeastaan pieni netistä vieroittuminen on tehnyt ihan hyvää.

Me oltiin eilen Sea worldissa. Mä olen käynyt siellä viimeksi silloin, kun se oli vasta avattu eli aika kauan sitten. Karri oli ihan innoissaan kaloista, naureskeli värikkäille ja yritti ottaa niitä kiinni lasin läpi.
Ses Worldissä kiertelyn jälkeen jäätiin vielä linnanmäelle hetkeksi, kun Juho halusi voittaa niistä peleistä jotain. Lopulta se voittikin ison koirapehmolelun, jonka Karri sitten sai.

Toivottavasti tänää tulisi samanlainen aurinkoinen ja lämmin päivä, niin voisin mennä Karrin kanssa puistoon vaikka koko päiväksi. Eilen me oltiin jo jonkin aikaa, mutta mulla oli jalassa mustat farkut jotka osoittautuivat ehkä typerimmäksi vaatevalinnaksi ikinä, oli nimittäin kuuma!!

Mun pitäisi ostaa Karrille jotkut tennarit, kun kaikki meillä olevat kesäkengät on joko liian pieniä tai isoja. Olisin niiin halunnut converset ja yritin sovittaakin niitä jo, mutta nuo jalat on niin kovat sätkimään ja heilumaan ettei niiden pukemisesta tullut yhtään mitään. Tulin siihen tulokseen että paras luovuttaa, en mä kuitenkaan kotonakaan jaksaisi taistella yhtien kenkien takia joka päivä joten antaa converse asian odottaa vielä ainakin pari vuotta ja siihen asti mun villi pentuni saa käyttää mahdollisimman helposti jalkaan sujahtavia kenkiä. Karrilla oli vauvana ne first star converset, eikä niitäkään käytetty kuin muutama hassu kerta saman pukemisongelman takia.








tiistai 15. toukokuuta 2012

Kotona!

Ollaan kotiuduttu lyhyeltä lomalta, kivaa oli. Karri osallistui mummon ja papan kanssa pihahommiin, mutta mä tyydyin napsimaan muutaman kuvan ja istumaan terassilla. Ei ole mua varten nuo puutarhajutut. 
Legoilla ja puupalikoilla on leikitty enemmän kuin laki sallii ja mun vanhemmilla oleva matkasänky oli Karrin mielestä hirrrrveen hauska keksintö, siinä kun on ne laidat sellaista verkkoa jota voi raapia. 

Kotiin oli kiva palata, paitsi että tästä asunnosta on kyllä kaikki zen kaukana kun lattioita koristaa ydinpommi-tyylinen sotku, ja kaikenlisäksi tuo auringonpaiste paljastaa toooodella likaiset ikkunat. Siivouspäivä olisi varmaan ihan paikallaan.
Mun mielestä on kotoisaa kun avaa ikkunan ja ulkonta kuuluu autojen, raitsikoiden ja ihmisten ääniä. Ihanaa olla taas täällä missä on elämää. Tuolla "maalla" on kyllä kiva rentoutua muutama päivä, mutta pidemmän päälle mun pääni ei kestäisi sitä hiljaisuutta, ja sitä että katuvalotkaan ei pala.

Nyt mä alan pesemään pyykkiä!








torstai 10. toukokuuta 2012

Uusi menopeli

Tänään tuli postiin mun vähän aikaa sitten tilaamani kärry, taaperokärry siis, mutta mä en suostu käyttämään sanaa "taapero" koska se jos joku on mammaslangia parhaimmillaan "tissittelyn" ja "masuilun" ohella.
No mutta asiaan, kärry siis tuli ja on musta, vaikka mä olisin halunnut sen kelta-punaisen version, se on paljon iloisempi ja meillä on jo muutenkin epäilyttävän mustavalkoista. Mun tuurillani juuri sinä päivänä kun kärryn tilasin, sattuivat kelta-punaiset olemaan loppu joten mustaan oli tyytyminen ja näillä nyt mennään.
Mä olin kärrystä selvästi paljon innostuneempi kuin Karri. Olin aivan varma, että se tajuaisi jutun jujun heti ja lähtisi innoissaan työntelemään ilmapallolastia ympäri asuntoa, mutta paskat. Karri meni istumaan kyytiin ja odotti että mä työnnän. Äitiinsä tullut selvästi.
Yritin mä näyttää mitä kärryllä tehdään, mutta Karri nyrpisti nenäänsä ja konttasi eteiseen harjaamaan teippiharjalla hiuksiaan.
Yritin vielä toisenkin kerran, mutta silläkertaa Karri puri mua jalkaan ja konttasi keittiöön vääntelemään hellan nappeja.
Kärry saa nyt seisoa keskellä olohuonetta, jos vaikka jonain kauniina päivänä omistaja tajuaisi mihin sitä käytetään.

Mä ja Kartsa lähdetään lauantaina Turkuun, saa nähdä miten mä selviydyn yksin junamatkasta Karrin, rattaiden ja kaikkien tavaroiden kanssa...

(ja joo, meidän seinät huutaa tauluja tai jotain)





maanantai 7. toukokuuta 2012

Hiekkisjengi






Eilen oltiin leikkipuistossa oikein koko perhe, kun Juhollakin oli vapaata. Karri leikki ensimmäistä kertaa hiekkalaatikolla, rikkoi hiekkakakkuja ja kaivoi kuoppia. Mä ostin vähän aikaa sitten pojalle omiakin hiekkaleluja, mm. pinkin glitteri ämpärin....Se ämpäri näytti kyllä kaupassa enemmän punaiselta enkä huomannut niitä glittereitäkään siellä kaupan valossa. No, meillä ollaan nyt sitten ainakin muodikkaasti sukupuolineutraaleja. Sitäpaitsi Karri tuntuu tykkäävän ämpäristään, sinne on nimittäin kiva työntää pää sisälle ja huutaa, kun se huuto kaikuu.

Hiekkalaatikkohommat oli niin paljon Karrin mieleen, että kun oli aika jättää laatikko taakse ja istua rattaisiin, alkoi sellainen huuto ettei varmaan kenellekkään jäänyt epäselväksi että nyt on lapsi raivoissaan. Meidän oli tarkoitus mennä vielä kahville, mutta kahvitunnelman latisti aika tehokkaasti rattaista kuuluva hyeenan karjunta. Käännettiin siis suunta kohti kotia ja tyydyttiin omaan mocca masteriin.

lauantai 5. toukokuuta 2012

Naapurirakkautta

Mun elämässäni ei ole oikeastaan koskaan tapahtunut mitään erityisen jännittävää tai ihmeellistä, päinvastoin. Kotona asuessani mun elämäni oli juuri niin tavallista kuin olla voi, äiti, isä ja veli, kaksi koiraa, puutalon pätkä ja farmariauto. Ulkomaanmatkoja pari kertaa vuodessa ja viikonloppuisin pussisiiderille.
Koska meidän taloudessa ei mitään ihmeellistä ollut, oli mulla ja mun äidillä tapana antaa lempinimiä meidän melkoisen oudoille naapureille. 

Bussikuskit: mies joka vaan näytti ihan bussikuskilta, vaikka ei me kyllä tiedetty mitä se oikeasti työkseen tekee. Kyseisen herrasmiehen vaimoa kutsuttiin luonnollisesti bussikuskin vaimoksi.

Sauvakävelijä: sauvakävelijä oli mies, jolla oli tapana naukkailla muutama olut liikaa. Sauvakävelijä sai lempinimensä siitä, kun eräänä uutenavuotena hän oli ilmeisesti luvannut alkaa sauvakävelemään, ja lähtikin seuraavana aamuna -30 asteen pakkasessa ilman pipoa ja hanskoja sauvakävelemään ihan kaatokännissä. Ei muuten näkynyt sauvakävelemässä enää sen jälkeen, taisi lupaukset unohtua. Sauvakävelijän vaimoa kutsuttiin sauvakävelijän vaimoksi, ja lapsia sauvakävelijän lapsiksi. 

Hippiäiset: Sisko ja veli, keski ikäisiä, asuivat yhdessä. Polttelivat jotain tupakkaa vahvempaa ja sen jälkeen tanssahtelivat aina pihalla. Monta kertaa näin kyseisen parivaljkon tanssahtelemassa myös esimerkiksi kaupassa ja keskustassa. Kummallakin oli afrotukka.

Turska: Nainen joka näytti ihan kalalta. Se nyt ei muuten ollut mitenkään outo, paitsi että oli pahempi kyylä kuin mä ja mun äiti yhteensä. 

Nyt mä olen huomannut jatkavani tätä samaa tapaa Juhon kanssa. Meidän lempinimen ansanneita naapureita ovat olleet mm. Sorsanen, Sakke, koiratyyppi, oopperalaulaja ja huutajanainen. 
Tänään sai taas yksi uusi naapuri lempinimen. PH eli peräkärryhipsteri, vaikka ensin nimesinkin kyseisen naapurin saatanan mulkuksi, kun hän oli jättänyt peräkärrynsä ulko-oven edessä olevalle jalkakäytävälle ja niin kiinni oveen, etten mä päässyt vaunuineni ulos. Saatanan mulkku (jossa yhdistyi kaikki hipsteri stereotypiat mitä vain keksiä voi) tuli kuitenkin ystävällisesti siirtämään peräkärryään, joten lempinimikin muuttui astetta ystävällisemmäksi, peräkärryhipsteriksi.  

Kuvat nyt ei liity naapureihin mitenkään, mutta seurasin tässä yhtenä päivänä Karria kameran kanssa ja voi luoja, se haluaa nykyään vain kaikkea sellaista, mikä on kielletty. Makkarin seinässä olevaa kännykän laturia, puhelinta ikkunalaudalla,  linssin suojusta sohvalla, verhojen nauhoja, autoja pihalla you name it.








tiistai 1. toukokuuta 2012

10kk








Karri täytti tänään pyöreitä, 10kk. Enää kaksi (2) kuukautta, että apinanpentu on vuoden! Muistan vielä ihan selvästi, miten mä joulukuun alussa tuskailin sitä, että kuukauden päästä Karri olisi jo puolivuotias. Aika on mennyt tosi nopeasti.
Mutta toisaalta, Karri on nyt ehkä hauskempi kuin vielä koskaan. Konttaa ympäri kotia, kurkkii aina jostain nurkan takaa ja naureskelee yksinään omille jutuilleen. Kun Karri puree mua jaloista ja mä nauran, niin Karrikin nauraa ja puree entistä kovemmin. Karri konttaa ulko-oven taakse istumaan kun joku lähtee meiltä, ja jos kuka tahansa istuu lattialla niin Karri kiipeää itse syliin ja halaa. Aamuisin ei kyllä naurata, kun itse haluaisi vielä nukkua, mutta vauva kiipeilee ikkunalaudalla. 
Kiipeily on muutenkin selvästi Karri juttu. Senkin hän on jo tajunnut, että pleikkarin ohjaimet on piilotettu telkkarin taakse. Karri on jo kerran löytynyt tv-pöydältä, telkkarin takaa pleikkariohjainta syömästä.

Tuntuu ihan kuin Karri olisi ollut meillä aina, vaikka vuosi sitten koko poika ei ollut vielä edes syntynyt.