keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Positiivinen keskiviikkoavautuminen

Pari päivää on taas mennyt kiljumista kuunnellessa ja itsekin kiljuessa. On istuttu puoli päivää töölön tapaturma-asemalla, on poltettu nakkikastikkeet pohjaan, on yritetty mennä leikkipuistoon keinumaan, mutta eikös joka ikinen näillä huudeilla sijaitseva leikkipuisto ole niin ääriään myöten täynnä että keinujonossa jonottaminen kestäisi kauemmin kuin elinsiirtojonossa jonottaminen. 

Eilen Karri yritti varmaan kiljumisen maailmanennätytä tai jotain, koska siinä vaiheessa kun Juho tuli töistä mä olin jo aivan varma että mulla on vähintään loppuelämän kestävä kuulovaurio.
Eilen mä olin myös mielestäni maailman onnekkain ihminen, kun sain kävellä kaikki 200m apteekkiin yksin, ilman yhtäkään karjuvaa pygmiä. Kun tulin takaisin, kuului karjunta jo alaovelle ja myönnetään, että hetken mä harkitsin tiukkaa U-käännöstä.

Se karjunta muuten varmaan johtuu noista hampaista. Tai niin mä ainakin kotilääkärinä diagnosoin. Saisi tulla mun puolesta vaikka joka ainoa hammas nyt, heti, koska jos tätä menoa jatkuu vielä pitkäänkin niin musta tulee sellainen ihmisraunio että seuraava osoite on varmaan suljettu osasto ja pehmustettu huone. Sitä odotellessa.

Ainiin, ja ironian huippu on se, että illalla kun Karri kiljumisineen on vihdoin saatu onnellisesti nukkumaan, alkaa naapurissa asuva oopperalaulaja harjoitella. Muutaman kerran on tehnyt mieli mennä elämäntuskissa rappukäytävään huutamaan VITTU niin että keuhkot repeää ja koko etu-töölö raikuu. 





 

7 kommenttia:

  1. Ymmärrän väsymyksen tuon ironian takana, kun lapsi kiljuu ja kiljuu ja kaikki mättää ja unta on TAAS saanut liian vähän...Yrittää vitsailla tilanteella ja kyllähänb se naurattaakin, mutta enemmän välillä itkettää. Voimia sulle! Yritä vaan jalkautua sinne elinsiirtojjonopuistoihin tai jonnekin. Ajakaa ratikalla väljemmille vesille! Kuitenkin se sit piristää ja päivä lyhenee, että saa arkitukea miehestään, kun hän tulee töistä ♥

    Tai ehkä sulla ei ole noin väsynyttä meininkiä? Mullanimittäin oli, kun hoidin kahta "vauvaa" yksin, väsynenä. Meidän pienet on syntyneet vuoden ikäerolla. Yhdessä vaiheessa olin repiä hiukset päästäni, kun en olisi millään jaksanut. Olisi tehnyt mieli muuttaa ulkomaille tai vaikka kuuhun, jöttää koko hösis. Mut ei tietenkään oikeesti halunnut. Oikeest oli kiitollinen ja onnellinenkin, mutta oli vaan hiin helkkarin väsynyt.

    Ihana avautuminen, näistä saa muutkin äidit voimaa =). Väsymistä on kaikilla ja pahat olot on saatava tuulettaa.

    VastaaPoista
  2. Laita lisää kuvia teidän uudesta asunnosta? :)

    VastaaPoista
  3. Moikka, löysin tieni tänne parin mutkan kautta :) Tosi söpöinen ja ilmeikäs tuo teitin Karri poikanen. Ja mun niin nauratti nähdessäni ne vesirokkoiset leppiskuvat :D Laitan blogisi listalleni jotta löydän tänne uudelleenkin. Tule ihmeessä kurkistamaan myös meitin menoa, 0611 syntynyt poikanen blosissa seikkailee kera isosiskonsa :) -Tiina

    VastaaPoista
  4. Sulle olis tunnustus minun blogissa, http://ajattelesuuriamuttanautipienista.blogspot.com/2012/04/versatile-blogger-award.html :) <3

    VastaaPoista
  5. Mä niin ymmärrän! Meillä kiljutaan oikeesti nykyään KOKO AJAN! Ja musta tuntuu, että tuun hulluks! Heti kun lasken Väinön alas ja otan askeleenkaan johonki päin alkaa huuto! Huhhuijaa.
    Mä diagnosoin tän eroahdistukseksi(inhoon näitä sanoja) ja toivon, että se on oikeesti kohta ohi!
    Tsemppiä teidän kiljuntoihin! :)

    VastaaPoista
  6. Mä en voinu kun nuaraa tälle postatukselle:) joo ei naurata kyllä itteekään noina päivinä (siks ehkä naurankin että joillaki muillaki kiljutaan ja jollakin muullakin menee hermo) sä vaan ilmaset asian niin hupaisasti. tsemppiä sinne..

    VastaaPoista
  7. jarna: kiitos ihanasta kommentista:) Niinhän se vaan menee, että välillä tekis mieli muuttaa vaikka Kiinaan ja jättää kaikki kiljujat tänne, mutta kummasti mieli muuttuu kun rauha palaa maan päälle :)

    Anonyymi: ehkä mä jossain vaiheessa laitankin..

    -A-d-é-a-: Kiva kun tykkäsit:) Teitin menoa mä itseasiassa kurkinkin aina välillä ;)

    Mirella: kiitos:)

    laukku: Mäkin vihaan eroahdistuksia ja muita mammasanakirja-sanoja...Mutta ainakaan meillä mä en usko että kyse on eroahdistuksesta. Karri kun viihtyy lattialla ihan hyvin yksinäänkin, ja karjunta tulee niin lattialla kuin sylissäkin...Jos olisi eroahdistusta niin varmaan syliin ottaminen helpottaisi? Mutta toivottavasti teillä on pian karjunnat karjuttu!

    PoikastenÄiti: Juu ei naurata muakaan kun omalle kohdalle osuu, mutta kyllä muiden karjuvat lapset ja palaneet hermot jaksaa naurattaa kun niistä tulee sellainen helpottunut fiilis ja myötätunto, että mä en olekaan ainoa karjujan mutsi:D Joskus vaikka ratikassa tekisi mieli mennä karjuvan lapsen karjuvalle äidille sanomaan että "i feel you.."

    VastaaPoista