sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

sunnuntain tilannekatsaus

Kiva viikonloppu! Perjantaista lauantaihin meillä oli kylässä Juhon sisaruksia ja lauantaista sunnuntaihin mun ystävä Turusta.
Ollaan syöty itsemme ihan ähkyyn, käyty leffassa ja oltu ulkona keväisessä (mutta tuulisessa) säässä. Nähtiin leppäkerttukin, jonka Karri olisi mielellään haukannut suuhunsa.

Vapuksi ei ole sen kummempia suunnitelmia. Juhokin on töissä, joten mä ja Kartsa varmaan ollaan ulkona jos on kiva ilma. Jotain tavallista parempaa voisi syödä ja simaa pitää muistaa ostaa. Vappu ei ole kyllä koskaan ollut mulle mikään kovin tärkeä juhla, joten en oikeastaan edes osaa kaivata mihinkään juhlimaan tai muihinkaan "vappurientoihin". Sitten kun mun jälkikasvuni on sen ikäinen että vapusta jotain tajuaa, niin voin mä sen vaikka vapputorille viedä ja ostaa ilmapalloja.

Tiistaina Karri täyttää pyöreitä kun 10kk tulee täyteen. Aika hurjaa.
Hänellä on muuten hieno tyyli matkustaa rattaissa nykyään. Apina menee konttaus asentoon ja kurkkii kuomun "ikkunasta" maisemia. Välillä kun ikkunasta näkyy jotain oikein kiinnostavaa kuten iso koira, on myös pakko nousta seisomaan kuomusta tukea ottaen ja sen yli kurkkien. Sen mä olen kyllä yrittänyt estää.







perjantai 27. huhtikuuta 2012

Synttärit

Mulla on tänään synttärit, jippii. Taas yksi kynttilä kakkuun, keski-ikä lähestyy ja sitä rataa.  Ihan synttäreiden kunniaksi kaivelin vähän arkistojen helmiä:)
Huomenna tulee mun ystävä Turusta kylään, ja me mennään katsomaan (vihdoinkin) 3D Titanic.













keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Positiivinen keskiviikkoavautuminen

Pari päivää on taas mennyt kiljumista kuunnellessa ja itsekin kiljuessa. On istuttu puoli päivää töölön tapaturma-asemalla, on poltettu nakkikastikkeet pohjaan, on yritetty mennä leikkipuistoon keinumaan, mutta eikös joka ikinen näillä huudeilla sijaitseva leikkipuisto ole niin ääriään myöten täynnä että keinujonossa jonottaminen kestäisi kauemmin kuin elinsiirtojonossa jonottaminen. 

Eilen Karri yritti varmaan kiljumisen maailmanennätytä tai jotain, koska siinä vaiheessa kun Juho tuli töistä mä olin jo aivan varma että mulla on vähintään loppuelämän kestävä kuulovaurio.
Eilen mä olin myös mielestäni maailman onnekkain ihminen, kun sain kävellä kaikki 200m apteekkiin yksin, ilman yhtäkään karjuvaa pygmiä. Kun tulin takaisin, kuului karjunta jo alaovelle ja myönnetään, että hetken mä harkitsin tiukkaa U-käännöstä.

Se karjunta muuten varmaan johtuu noista hampaista. Tai niin mä ainakin kotilääkärinä diagnosoin. Saisi tulla mun puolesta vaikka joka ainoa hammas nyt, heti, koska jos tätä menoa jatkuu vielä pitkäänkin niin musta tulee sellainen ihmisraunio että seuraava osoite on varmaan suljettu osasto ja pehmustettu huone. Sitä odotellessa.

Ainiin, ja ironian huippu on se, että illalla kun Karri kiljumisineen on vihdoin saatu onnellisesti nukkumaan, alkaa naapurissa asuva oopperalaulaja harjoitella. Muutaman kerran on tehnyt mieli mennä elämäntuskissa rappukäytävään huutamaan VITTU niin että keuhkot repeää ja koko etu-töölö raikuu. 





 

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Sunnuntaina

Keinuttiin sisällä ja ulkona.







perjantai 20. huhtikuuta 2012

Shoppailua ja kitinää

Olin tänään kaupungilla kiertelemässä Karrin kanssa, kun halusin päästä edes hetkeksi pois täältä jätesäkkien keskeltä. En edes muista milloin viimeksi olisin ostanut Karrille vaatteita ihan kaupasta, kun tavallisesti tilaan kaiken netistä. Tänään kuitenkin ostin muutaman uuden vaatteen, kun kerrankin löysin hm:stä jotain kivaa. Siellä kun kaikki kiva tuntuu loppuvan kokoon 62 (olen kai tämän joskus ennenkin sanonut?), tuo haalari on KappAhlista.  

Mä en tiedä johtuuko se siitä että ollaan uudessa kodissa vai siitä, että Karrille on tulossa monta hammasta samaan aikaan, mutta viimepäivinä kitinän ja tyytymättömyyden määrä on ollut ihan kamala. Tavallisesti Karri sopeutuu kaikkeen ja tykkää oikeastaan kaikesta, mutta nyt ei mikään ole hyvin. Nukkumaan meno on ihan yhtä helvettiä, ja hereillä ollessa yksikin väärä liike saa aikaan sellaisen huudon ja karjunnan että naapurit varmaan tykkää meistä ihan hirveästi.
Juuri äsken taistelin yli tunnin saadakseni rättiväsyneen Karrin päivunille ja lopulta uni tuli vasta kun kieritin koko pojan peiton sisään "kapaloon" ja työnsin maitopullon suuhun. 
En tiedä mistä sitten johtuu, mutta sen voin sanoa että on todella rasittavaa.





tiistai 17. huhtikuuta 2012

Uudessa kodissa

Vihdoin ollaan saatu kaikki tavarat tänne uuteen kotiin, ja jotain jo paikoilleenkin, vaikka on täällä vielä aikamoinen kaaos ja tavaraa ympäriinsä.
Muutosta selvittiin ilman että mitään hajosi, tosin Karri sai ensimmäisen mustelmansa poskipäähän kontatessaan keittiöön jossa on "askelma". Sitä askelmaa hän ei tietenkään huomannut vaan lensi poskelleen laattalattialle.

Olohuone on ihan valtavan kokoinen. Kuvasta sitä ei ehkä huomaa, mutta esimerkiksi tuo säälittävän pieneltä näyttävä matto on 2,8m pitkä. Keittiössä on kaasuliesi, mikä on mun mielestä pelottavaa. Juho teki kyllä sillä jo ruokaa ja todisti ettei se räjähdä, mutta silti se kaasu karmii mua. Mä tosin en uskalla käyttää edes meidän Soda streameria kun pelkään että se räjähtää...

Huomisen projektina on saada kaikki ylimääräinen kuten nuo Elfat pois olohuoneesta, sekä vaatteiden siirtäminen jätesäkeistä omille paikoilleen. Siinä sitä hommaa sitten onkin.



torstai 12. huhtikuuta 2012

Kävelyllä

Kävin tänään Karrin kanssa viimeisellä kävelylenkillä näillä kotikulmilla, mentiin förillä toiselle puolelle jokea ja istuskeltiin vierekkäin penkillä maisemia katsellen. Nähtiin mm. romahtanut laituri, vedessä nukkuvia sorsia, omistaja jahtaamassa karannutta koiraansa ja nainen jolla oli kuusi ikea kassillista pulloja. Kivaa, kun Karrikin on jo niin iso että tykkää seurata mitä ympärillä tapahtuu ja osaa naureskella mukana hauskoille jutuille.
Nyt pitää jatkaa pakkaamista ja siivoamista, illalla palkintona odottaa hunajamelonia ja parmankinkkua.




tiistai 10. huhtikuuta 2012

Pakkaushommia

Täällä on tällähetkellä sellainen kaaos, että hyvä jos kävelemään mahtuu. Siis ihan kirjaimellisesti puolet meidän tavaroista (joita on muuten aivan järkyttävästi) on revitty lattialle, osa on roskasäkeissä, osa laatikoissa, osa vaan lattialla. Tulee oikein epätoivoinen olo kun ympärilleen katsoo, että me ei IKINÄ saada pakattua tätä tavaramäärää siististi laatikoihin viikonloppuun mennssä jolloin meidän siis on tarkoitus muuttaa. Tilannetta ei ainakaan helpota lattioilla ryömivä ja vähän kontaavakin Karri, jonka suusta löytyy milloin kameran laturi ja milloin vessaharja...
Meidän olisi kyllä näin jälkiviisaasti ajateltuna pitänyt aloittaa tämä pakkaushomma jo ajat sitten, ja pakata pikkuhiljaa tarpeettomia juttuja pois. Mutta me viivyteltiin niin kauan kuin mahdollista, ajateltiin että kyyllä me hyvin ehditään ja ei sitä tavaraa nyt niin paljon ole (bullshit!), mä ja Karri lähdettiin pääsiäiseksi vielä Imatrallekin mun mummolaan.

Ensi viikonloppuna me siis muutetaan, mikä on kiva juttu, vaikka tämä pakkaaminen onkin aika karseaa hommaa. Torstaina puolestaan loppuu virallisesti mun vanhempainvapaani, mikä ei ole niin kovin kiva juttu. Mä olen kyllä itseasiassa ollut kotona jo yli vuoden nyt, koska jäin sairaslomalle ennen äitiysloman alkua, mutta silti koko loma on mennyt jotenkin niin nopeasti. Silloin viimevuonna näihin aikoihin tuntui, että tähän vanhempainvapaan loppumiseen on ikuisuus enkä viitsinyt suoda ajatustakaan sille, että jonain kauniina päivänä ei enää ansiosidonnaisilla juhlitakaan. En mä kyllä töihin ole vielä palaamassa, vaikka tuo kotihoidontuen määrä onkin niin järkyttävän pieni etten mä tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Toistaiseksi olen valinnut nauramisen, mutta kunhan ensimmäinen reilu 300 miinus verot kolahtaa tilille niin voi olla naurut kaukana.

Karrilla on kova flunssa, ja varasinkin iltapäiväksi ajan lääkäriin. Saa nähdä onko taas korvatulehdusta vai mitä hauskaa sieltä tälläkertaa löytyy. Toivottavasti ei mitään, vaikka se aika epätodennäköistä onkin.





tiistai 3. huhtikuuta 2012

Raivarit nro.1

Tänään mä menetin ensimmäisen kerran hermot Karrin kanssa. Karri oli ihan väsynyt, eikä siltikään suostunut nukkumaan. Vaikka mä kuinka monta kertaa laitoin sen peiton alle, tutin suuhun ja valot pois, niin joka kerta riiviö ryömi sängyn laidalle notkumaan ja nauramaan. Yritin maata vieressä ja silitellä, mutta Karri vaan mönki mahalleen ja alkoi treenata konttaamista.
Lopulta mä otin nauravan naaman käsieni väliin, katsoin silmiin tiukimmalla ilmeellä minkä vaan sain itsestäni pinnistettyä ja esitin asiani melkoisen tiukalla äänensävyllä. Meni ilmeisesti perille, Karrin alahuuli alkoi väpättää, ja poika meni kiltisti peiton alle. Jäin vielä viereen makaamaan ja huomasin, että aina välillä mua luimuiltiin kulmien alta. Lopulta Karri kuitenkin nukahti, mutta mulle jäi vähän huono omatunto spontaaneista raivareistani.

Mä tiedän kyllä, ettei mua ole tehty tiukaksi kurinpitäjäksi luonnostaan. Mä alan heti säälimään, ja miettimään tulikohan Karrille nyt liian paha mieli? Tai sanoinkohan mä liian kovaa, niin että se pelkäsi mua? Vaikka mä joutuisinkin olemaan tiukka, niin en mä siti halua että mun lapseni joutuu koskaan mua pelkäämään. Mä en vain osaa käskeä tiukasti ja pysyä sanojeni takana, joten joudun oikein väkisin tekeytymään natsimutsiksi silloin kun tilanne vaatii. Olisi paljon helpompaa olla luonnostaan kylmä hitler, sellainen joka vesikauhuisena karjuisi päivästä toiseen saaden siitä vielä nautintoa, samalla kun lapset tottelisivat kiltisti rivissä. Toisaalta mä kyllä tunnen muutaman tällaisen hitler tapauksen, eikä heidän lapsiaan kuvaa ainakaan sana onnellinen. Ehkä mun on siis vain pitäydyttävä tässä löysässä tyylissäni, mutta höystettävä sitä satunnaisilla "tiukoilla keskusteluilla".

Aamulla Karri maistoi ekaa kertaa keitettyä kananmunaa (ja takana on järkyttävä kaaos), mutta tykkäsi ainoastaan keltuaisista. Tai sitten ne oli vaan houkuttelevamman värisiä kuin tylsät valkuaiset.