torstai 29. maaliskuuta 2012

Flunssaa aaa

Karri on flunssassa ja kauhean itkuinen, nauru muuttuu itkuksi sekunnissa ja toisin päin. Raukka myös kauhean väsynyt, mennyt nukkumaan monena iltana jo seitsämän aikoihin ja siitä sitten jatkanut aamuun saakka kuorsaten. Toivottavasti pian helpottaa, kun viikonloppuna pitäisi mennä ristiäisiinkin.

Siivosin tänään Karrin vaatelipastoa ja taas löytyi iso kasa pieneksi jääneitä vaatteita koossa 68, heitin ne pesuun ja laitan taas huutonettiin kunhan jaksan. Vaikka huutonetti on kyllä mun mielestä yksi rasittavimmista keksinnöistä, mutta siellä ne rytkyt kai parhaiten kaupaksi menee jos on mennäkseen.

Mä ostin tänään pitkästä aikaa niitä värikkäitä turkinpippureita, joten alan nyt pureskelemaan niillä hampaita halki ja kuuntelemaan musiikkia. Olin unohtanut Chisun ihan kokonaan, ja "löysin" sen taas  pari päivää sitten uudestaan. Voisimpa vaan maata turkinpippurieni kanssa peiton alla chisua kuunnellen kaiket päivät, etenkin tätä.




keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Ryömintää ja suklaamoussea

Karri on oppinut ryömimään, jee! Ikävä kyllä ainoastaan kiellettyihin paikkoihin ryömiminen kiinnostaa, kun taas esimerkiksi lelujen perässä ryömiminen on ihan tylsää. Kaukosäätimillä, puhelimilla, sähköjohdoilla ja ruoalla on ihmeellinen vaikutus saada Karri liikkeelle. Nyt ollaan tultu siihen pisteeseen jota mä olen kauhulla odottanut, siis siihen että pitää alkaa miettimään mihin tavaransa jättää. Meillä kun on ollut tapana olla lievästi sanottuna huolimattomia, ja esimerkiksi fiskarssit, lautaset, meikit, limsapullot ja tärkeät paperit on ihan perusjuttuja meidän olkkarin lattialla. Kulttuurishokki iskee, kun yhtäkkiä pitäisikin laittaa tavarat paikoilleen

Mulla piti olla nyt oma suklaamoussehetki, eli siis se hetki kun Juho on lähtenyt töihin, Karri nukkuu päiväunia (joita se ei muuten edes nuku jokapäivä....), telkkarista tulee Uusi elämä maalla (joka on pakko katsoa, vaikka en maalle muuttaisikaan mistään hinnasta), ja mulla on Pirkka suklaamoussea kokonaiset kaksi kippoa syötävänä. Mutta eihän mulle tällaisia hetkiä voi tietenkään suoda, vaan sinä samaisena hetkenä kun mä olen saanut suklaamousset nenän alle niin eiköhän tuolla makkarissa ala armottomat konttaustreenit ja naurunkiljahdukset. Pörröinen tukka ja kaksi hammasta vilkkuu peittokasan takana.  Ei siis päiväunia tänäänkään, eikä rauhallista suklaamoussehetkeä.  




lauantai 17. maaliskuuta 2012

Arkeakin arkisempaa



Koko viikko on ollut ihan sitä samaa joka päivä, ylös kahdeksalta, vaipan vaihto, Karrin pukeminen ja hampaiden pesu. Karri olkkarin lattialle leikkimään ja mulle aamupalaa. Karri sänkyyn raapimaan Juhoa hereille ja mä suihkuun, hiusten kuivaus ja pukeminen. Iltalehti.fi:n ja facebookin selailu, Karrin kanssa leikkimistä, kauppaan. Karrin syöttäminen, vaipan vaihto, poika päiväunille. Pyykin pesua, astianpesukoneen täyttöä/tyhjennystä, imurointia, pyykkien lajittelua, ruoan laittamista ja syömistä. Karri herää, välipalaa, puistoon keinumaan, Juho lähtee töihin. Me takaisin sisälle, hengailua, sängyllä makoilua ja leikkimistä, Karrille ruokaa, mullekin ehkä. Pikkukakkonen jonka Karri katsoo ja mä puoliksi nukun, puoliksi selostan jotain kissoista ja pelleistä tai mitä siinä nyt milloinkin hyppelee. Karri kylpyyn, kylvyn jälkeen alasti matolla pyörimistä, salkkarit, Karrille iltapuuro ja nukkumaan, mulle jotain herkkuja ja sohvalle. Kirjan lukemista, koneellta surffailua, telkkarin tuijottamista, Juho kotiin, nukkumaan. Ja seuraavana päivänä uudestaan.
Ensi viikolla teen kyllä jotain muutakin. Menen vaikka kaupungille kahville tai kirjastoon tai uimahalliin tai johonkin.

Pitäisi tehdä joku koko-asunto-inventaario. En jaksaisi taas muutossa raahata niitä viittäkymmentä mystistä johtoa joiden tarkoitusta ei kukaan tiedä, tai vuoden 2004 cosmopolitaneja. Puhuttiin joskus silloin kun ei vielä asuttu Juhon kanssa yhdessä, että meidän asunnossa ei sitten tule olemaan mitään turhaa, että kaikki turha heitetään pois eikä kerätä mitään krääsää. Nyt meillä ei mitkään maailman kaapit ja laatikot riittäisi tälle tavaramäärälle. Joka  ikinen kaappi on niin täyteen tungettu että 70 kauluspaitaa ja vuoden -87 monot lentää päälle kun liikauttaa liukuovea millin väärään suuntaan. 

Nyt mä unohdan turhaakin turhemman kaappisiivouspohdinnan ja alan dippaamaan nakkeja hesen paprikamajoneesi perunasalaattiin, sekä katsomaan spidermania. Oikeaa laatuviihdettä näin lauantai illan ratoksi (Piti muuten tarkastaa kalenterista mikä viikonpäivä tänään on).

torstai 15. maaliskuuta 2012

Kerrankin hyviä uutisia

Mun piti pari päivää sitten tulla tänne kertomaan, miten paljon mä vihaan asunnon etsimistä. Sitä kun ensin etsitään netistä sopivaa ja jokaisessa tuntuu olevan joku vika. Riipivä keittiö, kamala kylppäri, huono sijainti, liian kallis jne. Sitten kun lopulta saa valittua ne muutamat silmää miellyttävät yksilöt joiden näyttöihin voisi mennä, niin ne näytöt osuu tietenkin päällekkäin. Kun lopulta saa järjesteltyä niin että pääsee katsomaan haluamiaan asuntoja, niin siellä näytössä on sitten 50 muutakin joka taas aiheuttaa mulle ainakin totaalisen lannistumisen ja sataprosenttisen varmuuden siitä ettei me ko. asuntoa ikinä saada.
Näyttöjen jälkeen on sellainen inhottava epävarmuuden tunne. Pettymyksen pienentämiseksi yritän jo etukäteen selitellä itselleni ettei me kyllä mitään niistä asunnoista saada, ja silti samaan aikaan suunnittelen mille seinälle sohvan voisi laittaa. Lopulta asunnoista ei kuulu mitään ja koska mä en voi elää epätietoisuudessa on pakko soittaa (tai siis laittaa Juho soittamaan), että menikö se jo. Ja aina sama vastaus "joo, meni jo". 

Niin me tälläkin kertaa kylmä hiki otsalla etsittiin asuntoja. Koneen välilehdet oli täynnä sopivia ehdokkaita, joissa sitten loppujenlopuksi vähän kaikissa oli joku vika. Paitsi muutamassa. Laitoin taas Juhon asialle, ja soittokierroksen tuloksena muutama oli jo mennyt (miksi niitä ilmoituksia pidetään netissä jos asunto ei ole enää vapaana?), ja yhdessä, meidän molempien lempparissa, oli näyttö samana päivänä. Juho meni näyttöön ja taas mä ajattelin, että joo, no en todellakaan kiinnostu koko asiasta kun ei me sitä saada kuitenkaan. Mutta mites kävikään? Seuraavana päivänä meille soitettiin, että me saatiin se! Wuuhuu. Muutetaan siis huhti-toukokuussa takaisin Helsinkiin, ihanaan kotiin jossa on lautalattiat, korkeat huoneet, leveät ikkunalaudat, erikseen kylppäri ja vessa sekä rempattu kiva keittiö, lisäksi kaikki mahdollinen ja mahdotonkin on lyhyen kävelymatkan päässä. Jeeee!



sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Viikonloppu

Ollaan oltu viikonloppuna muuttoapuna mun vanhemmille, niiden talo on vihdoinkin valmis.
Kotona ollaan löhöilty ja syöty paljon, ällöttää ihan. Karri maistoi ensimmäistä kertaa vesimelonia, mutta ei tainnut oikein tykätä.
Huomenna Juho lähtee Helsinkiin ja mä aion siivota koko talon. Kauhea sotku päässyt taas kertymään, pyykkivuorikin on suorastaan masentavan korkea ja vaatekaappi yhtä isoa vaatekasaa lattiasta kattoon niin, että liukuovea ei saa kunnolla vedettyä kiinni kun vaatteet kiilaavat väliin.

Mä en enää malta odottaa kunnon kevättä! Heittäisin jo mielelläni talvikamat kellariin perimmäisiksi.








torstai 8. maaliskuuta 2012

Ostoskeskusemäntä

Tässä äitiysloman aikana on ollut aikaa koluta moneen kertaan läpi kaikki lähialueen ostoskeskukset ja ylipäätään kaikki puodit joissa suinkin vain saa tuhlattua miehen hiellä ja verellä ansaitsemia pennosia. Ostoskeskuksissa pyöriessä on nähnyt jos jonkinlaista hiihtäjää, mutta ehdottomasti paras uusi löytö ovat ostoskeskus emännät. Siis ne leveäpyllyiset hyökkäysvaunuja työntävät ja ostoskeskuksissa kaiket päivät laahustavat emäntä-ihmiset. Myönnetään, kuulun joukkoon itsekin (leveää pyllyä en tosin tunnusta, kröhöm..).

Ostoskeskus emännän Emmaljungien renkaat ovat lähes uudenveroiset, koska niillä on rullailtu pelkästän sisätiloissa, ostoskeskuksissa. Ostoskeskus emännän lapsille ostarin pallomeri on tutumpi leikkipaikka kuin oma huone.
Ostoskeskus emännät käyttävät päivänsä laahustaen pitkin ostoskeskuksen käytäviä, ja harvemmin ostavat oikeastaan mitään (paitsi Hesburgerin kerrosaterian, jos on kuponkeja). Ostoskeskus emännältä lirahtaa housuun, kun sähköpostiin tulee ilmoitus alennuspäivistä. Alennuspäivien aamuna ostoskeskus emäntä on hyvissä ajoin hyökkäysvaunut poikittain Polarn O. pyretin ovien edessä varmistaakseen saavansa 5% alennuksessa olevat raidalliset kalsarit.

Ostoskeskus emäntä ei koskaan myönnä muille ostoskeskuspakkomiellettään, vaan saatta illalla ostoskeskuksessa vietetyn päivän jälkeen sanoa miehellensä "Jouduin tänään äkkiä käymään Jumbossa, kun Paawon valkoisen bodyn neppari irtosi. Oli ihan pakko hakea uusi, vaikka vihaankin noita ostoskeskuksia, ihan kauheita paikkoja!"

Mä vietin tänään päiväni Skanssissa. Olin Hesburgerissa (sillä kuponki kerrosaterialla), jätin Karrin syöttötuoliin istumaan kun hain itselleni ketsuppia. Takaisin tullessani huomasin, että Karri oli ottanut kokikseni, piti sitä käsissään kuin tuttipulloa ja joi pillillä kokista minkä kerkesi...Joku tulee saamaan kohta superpitkän hammaspesun.
Skanssista ostin myös kengät kokis-varkaalle. Ne ovat ensimmäiset kengät joilla voisi kävelläkin (jos osaisi), siis tuollaiset kovapohjaiset. Ei Karri noilla kyllä varmaan kävelemään koskaan tule, jäävät varmasti pieneksi ennen sitä, mutta ostimpahan nyt kuitenkin että ei keväämmällä tarvitse istua hiekkalaatikolla pelkissä tossuissa. 

Ja loppuun vielä naistenpäivän kunniaksi:








tiistai 6. maaliskuuta 2012

Sairaalaa ja shoppailua

Karri on oppinut lähiaikoina vaikka mitä. Konttaus asennossa pitää olla kokoajan, ja kurkotella käsillä kaikkea mihin vain suinkin voisi tarttua. Eilen poika oli esimerkiksi yrittänyt ottaa telkkaripöydältä sellaista kiiltävää Iittala vatia. Oikein kunnon harakka.
Seisomaan Karri ei osaa vielä itse nousta, mutta tuen varaan nostettuna seisoo kyllä. Vaikka saahan siinä kokoajan olla haukkana vieressä odottamassa kaatumista. Istumaan poika nousi tänään itse ensimmäisen kerran, vaikka taisi kyllä olla vahinko. Istumaan laitettuna pysyy kyllä pystyssä jo ihan kunnolla, voi jättää hetkeksi yksinäänkin istuskelemaan. 
Myös pakittaminen on kova juttu. Sohvan ja pöytien alle etenkin. Verhoihin tarttuminen on suurta hupia, meidän sängyssä maatessa niihin pääsee vielä helposti käsiksikin, roikkumaan suorastaan. Olen kyllä ajatellut ottaa koko makkarin verhot pois, kun kohta Karri ne repii irti kuitenkin.
Lelukaaren kaataminen on myös hauskaa, samoin kuin legopalikoilla parketin hakkaaminen. Vaippasillaan ollessa vaipan repiminen, hakkaaminen ja puristelu on myös kivaa. 

Me ollaan tänään makailtu Karrin kanssa olohuoneen matolla ja ihmetelty leluja melkein koko päivä. Ei ollakaan oikeastaan kunnolla nähty perjantain jälkeen, kun mä tulin kipeäksi ja jouduin sairaalaankin antibioottitiputukseen ja nesteytykseen.

Tilasin tänään kesä/kevät mekkoja. En edes muista milloin viimeksi olisin ostanut itselleni jotain! Enkä kyllä ole vähään aikaan Karrillekaan paljoa shoppaillut. Nyt alkaa koko 68 jäämään pikkuhiljaa kokonaan pieneksi, joten pitäisi jo varmaan ostaa ainakin perus valkoisia ja mustia bodeja koossa 74. 
Jonkunlainen välikausipukukin pitäisi kai hankkia, vaikka tekisi mieli boikotoida koko helvetin maanpäällistymää. Googlettipa välikausipukua sitten mitenpäin tahansa, vastaukseksi saa satamiljoona kaksplussan keskustelua aiheesta. Kyllähän niistä hyvät naurut repii, mutta voisiko joku valveutuneempi äitihahmo kertoa mulle, että MITEN tyhjää pitää elämän olla saadakseen yhdestä helvetin kevät/syys ulkoiluhaalarista elämääkin suuremman kysymyksen?!
Uskon, että ihan "vk" boikotin nimissä marssin lähimpään Sittariin ja tarraan käteni ensimmäiseen näkyvissä olevaan Lassieen. Haluan nähdä näiden 2+ mammojen ilmeet kun ilmestyn leikkipuistoon ko. äideissä suorastaan hysteriaa herättävä Lassie-lapsi kainalossani. Ne varmaan huutaa, että mun on pakko olla "provo", ja tekee sitten yhteistuumin lastensuojeluilmoituksen eli kotoisammin kaksplus slangilla "ls ilmon"......




perjantai 2. maaliskuuta 2012

Muutoksia

Ulkona on niin keväinen ilma, että melkein tulee huono omatunto kokonaan sisällä vietetystä päivästä. Keväisin tulee myös hirveä himo ostella kaikkia uusia vaatteita, uusia sisustusjuttuja ja ties mitä kaikkea tarpeellista ja vähemmän tarpeellista. Keväisin sitä alkaa odottamaan myös kesää, jolloin voi hengailla puistoissa päivät pitkät ja syödä pelkkiä mansikoita. Harmi vaan, että vaikka mä miten keväisin haaveilen niin siltikään mun kesät ei koskaan ole sitä pelkkää puistoissa istumista jäätelö kädessä. Aina tulee joku este, kuten palaminen, liian kuuma ilma, töitä (ne nyt ei ole onneksi ensi kesänä ongelmana), tai laiskuus. Ehkä mä ensi kesänä otan itseäni niskasta kiinni ja raahaudun niihin puistoihin istuskelemaan, ihan vaikka Karrinkin takia.

Meillä on myös muutoksia luvassa. Ollaan alettu katselemaan myös uutta asuntoa ja kevään aikana toivottavasti pakataan tavarat sekä tehdään comeback Helsinkiin. Majaa halutaan pitää Töölö (etu ja taka, molemmat kelpaa)- Meilahti- Munkkiniemi alueelta. Tosin tällä hetkellä kiikarissa on aivan ihana asunto Katajanokalta. 
Toivottavasti löydetään pian kiva asunto ja kuviot selkeytyisi muutenkin. Mä olen maailman huonoin odottamaan, ja maailman huonoin elämään epätiedossa.

Nyt mä lähden Valintataloon ostamaan suklaalevyn joka eilen jäi himottamaan. Sellaisen uutuus Maraboun, jossa on suolaista salmiakkia sisällä. Nam!