keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Migreeniä ja musiikkia

Nyt kun jälkeläinen vihdoin nukkuu, päivän pahimmat sotkut on siivottu ja mäkin olen taas elävien kirjoissa on hyvä hetki heittää levyksi sohvalle paula vanukkaiden kanssa.
Mä olen siis ollut lähipäivät käytännössä puolikuollut. Migreeni on riipinyt aivoja ulos sellaisella voimalla, että tämä rouva on vain maannut sängyssä lääkehuuruissa kieli ulkona. Jos näistä mun popsimista Panacodeista ei ole jo pienimuotoista maksavauriota saatu aikaiseksi niin ihmettelen.

Karrilla oli eilen aamulla neuvola. Olin Juholle vihainen enkä jaksanut herättää sitä mukaan. "Jos 27vuotias ihminen ei itse osaa herätä niin ei helvetti soikoon sitten", ajattelin ennen lähtöä, mutta puolen metrin lumikinoksessa yksin auraamattomalla tiellä vaunuja työnnellessäni kaduin vähän. 
Karrilla rullasi neuvolassa hyvin, pituus oli 70cm eli tasan keskikäyrällä, paino vähän hoikan puolella edelleen, 8,5kg. Pojalla riitti juttua niin paljon että muut ei oikein suunvuoroa saaneet. 
Neuvolan odotustila oli taas täynnä ihan pieniä vauvoja, varmaan alle kuukauden ikäisiä kaikki. Karrin mielestä nuo parikiloiset lajitoverit olivat todella jännää katsottavaa, ja jokainen pikkuvauvarääkäisy aiheutti hirvittävän naurukohtauksen. Halvat huvit mun pojallani.

Lähiaikoina on tullut haasteita kauheasti, mutta en ole niitä tehnyt. Tässäpä nyt kuitenkin yksi, jonka halusin tehdä. Ideana on siis linkittää 5 omasta mielestä kaikkien aikojen parasta biisiä. En myöskään laita kenellekään erityisesti eteenpäin, tehköön kuka haluaa:)






perjantai 24. helmikuuta 2012

Flunssa iski

Karri on kipeänä. Kova yskä ja vähän nuhakin, henigtys rohisee. Ollaan sitten oltu koko päivä sisällä, Karri yökkäri päällä.
Kiepydestä huolimatta vauhti on kova. Karri on oppinut nousemaan punnerrus asentoon, ja siitä konttaus asentoon jossa heiluu edestakaisin. Ei varmaan kauaa enää mene, ennen kuin saadaan takiainen seuraamaan joka paikkaan. Nytkin Karri kyllä tarraa esimerkiksi lattialla oleviin jalkoihin kiinni ja puree oikein kunnolla, välillä niin kovaa että leuat saa oikein vääntää kädellä auki.

Mä odottelen, että on aika antaa pojalle iltapuuro (Joo, ihme on tapahtunut ja puuro maistuu!) ja laittaa nukkumaan. Sen jälkeen alkaa mun oma aikani, eli Salkkarit, Voice of finland ja sipsit. 

Ainiin, viimeyönä mä koin "desperate housewife" ilmiön. Näin nimittän koko yön unta, jossa vain ja ainoastaan suunnittelin kauppalistaa. Mietin siis koko hemmetin yön että mitä sieltä kaupasta pitäisi ostaa, ja kaikkein pelottavinta oli se, että muistin sen kauppalistani vielä aamullakin ja olin unessani miettinyt juuri niitä asioita mitä oikeastikin sieltä kaupasta pitäisi hakea. Kyllä mä mieluiten näkisin unta jostain muusta kuin tiskikonetableteista, riisistä ja lohesta....




keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Pulkkamäessä

Ollaan edelleen toppahousuttomia. Ehkä pitäisi hankkia ne jo pikkuhiljaa.







maanantai 20. helmikuuta 2012

Pikareissu

Käytiin eilen ihan extempore reissulla Helsingissä. Ilma oli kyllä aikamoinen, lunta pyrytti ja vasemmalla kaistalla olisi voinut hiihtää. Mutta eipä meillä mikään kiire ollutkaan, Karrikin nukkui sekä meno että tulomatkan kokonaan.
Oli kiva käydä pitkästä aikaa vanhoilla kulmilla ja yllättää muutama tuttu. Toisaalta tuli taas kauhea himo muuttaa takaisin, mutta toisaalta en tiedä. Mä en taida tietää enää oikeastaan yhtään mistään mitään.

Joku anonyymi kysyi, että miksi mun kaikki jutut on lähiaikoina olleet niin negatiivisia ja "kyllästyneitä"? Vastaus on tähänkin kaiken kattava: en tiedä. Mulla on kauhea stressi vähän kaikesta, hermot kireällä ja väsyttää muutenkin. Hermoloma olisi paikallaan, mutta tästä kotiäidin hommasta kun ei noin vain laiteta loma-anomusta vetämään. Pakko siis vaan hoitaa hommat ja pitää poika tyytyväisenä.


lauantai 18. helmikuuta 2012

Terroristi Karri

Tänään olisi ollut kiva käydä keinumassa tai pulkkailemassa, mutta ulkona on ankean pilvinen ilma ja Karrillakin vähän kiukkupäivä. Onneksi poika on vielä sen verran pieni, ettei hypi seinille vaikka joutuisikin olemaan koko päivän sisällä.
Vaikka itseasiassa Karri on alkanut hyppiä seinille viimeaikoina. Sitä ei voi jättää hetkeksikään yksin, tai heti ollaan jonkun kielletyn esineen kimpussa. En kyllä ymmärrä miten se on mahdollista, Karri nimittäin ei osaa ryömiä eikä kontata. Pakittaa hän osaa kyllä, ja pyöriä mahallaan ympyrää. Ehkä ne taidot sitten riittävät terrorisointiin.  Karri on nimittäin ihan jatkuvasti pakittanut isensä tv-tason alle johtokasaan, tai sitten verhojen alle repimään niitä alas, ja uusi villitys on olohuoneessa oleva peili jonka ympäri kiertää valot. Niitä valoja on vaan ihan pakko repiä ja heilutella ja samalla tuijottaa itseään peilistä nauraen naama punaisena. Lisäksi Karri tykkää avata oman vaippansa, vetää se pyllyn alta pois ja syödä sitä. Eikös se niin mennyt että suutarin lapsella ei ole kenkiä...
Sitten on vielä sängynpäädyn ja seinän väliin jäävä pieni rako, johon Karri enemmän tai vähemmän tahallaan tippuu joka ilta kun pitäisi käydä nukkumaan. Siellä se sitten makaa toinen käsi ja jalka maata kohti roikkuen ja toinen käsi+jalka kohti kattoa, sängyn ja seinän välissä itkien kuin hyeena. Sitä huutoa jatkuu niin kauan että isi tulee pelastamaan ja vielä pelastuksenkin jälkeen pitää hetki nyyhkyttää dramaattisesti pelastaja isin sylissä.

Mutta vaikka kokoajan pitääkin olla silmät selässä ja käsissä ja takaraivossakin, niin on se vaan kivaa kun toiseen on tullut vähän ihmisen elkeitä, eikä tarvitse enää maata avuttomana paikallaan.  Karrista on seuraakin jo paljon enemmän.

Meillä on tänään ohjelmassa Juhon tekemiä hamppareita, jätskiä ja leffoja ja putousta. Palaillaan!




keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Heikosti positiivinen

Mulla on iha järkyttävä stressi, vaikka en tavallisesti ole ollenkaan stressaajatyyppiä. Mua stressaa ainakin tulevaisuus. Töistä soitettiin, että meinaanko palata jo parin kuukauden kuluttua kun äitiysloma loppuu vai olenko vielä kotona? Aion olla vielä kotona, sitäpaitsi mun työpaikkani on Helsingissä. Toisaalta vielä pitäisi opiskellakin. Opiskelu ei vaan hirveästi innosta, tai siis suoraan sanottuna ei pätkääkään.
Tekisi mieli mennä valintataloon ostamaan sitruuna-lakritsa jäätelöä ja lääkitä tätä stressiä sillä, mutta sitten pitäisi pukea Karri ja takaisin tullessa kolistella lumet vaunujen renkaista, joten en jaksa. Laisuus voittaa himon. Sitäpaitsi mun vasta mintunvihreiksi lakatut varpaankynnet menisi pilalle jos työntäisin ne talvikenkiin. 

Koska jäätelö jää saamatta, lääkitsin stressiäni tilaamalla netistä supercoolit Viking saappaat.  Mä kaipaan elämääni värejä ainaisen mustan ja valkoisen tilalle. Vaatekaappikin huutaa väriä mustuuden keskelle. Voi tylsyys. 
Olenpa mä positiivinen tänään.









maanantai 13. helmikuuta 2012

Eipä juuri mitään

Tänne ei kuulu mitään erityistä, ehkä siksi ei ole muutamaan päivään ollut oikein mitään kirjoitettavaakaan.
Mulla on ehkä vähän hääkuume.
Pinnakin on ollut kireällä muutaman päivän migreenin takia. Onneksi Juholla on lomaa.
Lisäksi koin elämäni paskamutsi fiiliksen kun lauantaina nousin autosta tappoliukkaat Uggit jalassani, nostin Karrin takapenkiltä syliin ja lähtiessäni kävelemään liukastuin. Kaaduttiin Karrin kanssa maahan, mutta luojan kiitos mulla oli joku äidinvaisto joka sai mut ihan tiedostamattani suojaamaan Karrin päätä ja niskaa joten mä selvisin mustelmalla ja Karri huusi säikähdyksestä kuin palosireeni. Ja myönnetään, kyllä mäkin säikähdin sen verran että oli pakko perääntyä takaisin autoon tirauttamaan muutama kyynel. Mun koko talven suurin pelko on ollut liukastuminen Karri sylissä.


perjantai 10. helmikuuta 2012

Aamuisin

Vielä jokin aika sitten Karri heräsi aamuisin vasta 9-10, mikä oli mulle oikea unelma. Nykyään kuitenkin jo siinä seitsämän aikoihin alkaa pinnasängystä kuulua ähinää ja höpötystä ja siinä vaiheessa kun saan betonin raskaalta tuntuvat raajani ylös sängystä, on Karri useimmiten käännähtänyt jo pää jalkopäähän päin ja mahalleen.
Monesti yritän ottaa pojan vielä meidän väliin elätellen toivoa että maitopullo saisi vielä torkahtamaan vähän, mutta ei. Kun maitopullo on tyhjä, alkaa kääntyileminen molemmille kyljille, mun ja Juhon raapiminen, hiuksista vetäminen käsien pureminen ja kylkiin potkiminen. Ei siis auta muu kuin ottaa riiviö kainaloon sekä suunnata vaipan vaihtoon ja hampaan pesulle.

Olen myös yrittänyt valvottaa poikaa illalla vähän myöhempään. Karri kun menee muuten jo kahdeksan maissa yöunille, eikä herää ennen aamua syömään kuin siinä n. klo 23. Mun mielestä poika voisi hyvin mennä nukkumaan vaikka kymmeneltä ja herätäkin sitten yhdeksältä. Mutta ei, niin ei. Kahdeksalta Karri on jo niin väsynyt, että mielialat vaihtuu itkusta nauruun ja toisinpäin sekunnissa, missään ei ole hyvä, mitään ei huvita tehdä ja sitä rataa. Eipä silloin paljon toista valvottaa huvita.

Vaihtoehtona olisi tietysti se, että menisin itse aikaisemmin nukkumaan. Mutta Juho tulee töistä monesti vasta kahdentoista jälkeen ja haluaisin ehtiä viettämään yhdessä Karritonta aikaa edes hetken ennen nukkumaanmenoa. Siitä en haluaisi tinkiä.

Moni yövalvoja vauvan äiti varmaan nauraa nyt itsensä kuoliaaksi, että valitanko mä tosissani siitä että joudun heräämään jopa aamulla seitsämältä katkoksitta nukutun yön jälkeen...Mutta en mä valita, tiedän kyllä että meillä nukutaan melkoisen hyvin aikaisesta herätyksestä huolimatta. En vaan ehkä ole tottunt heräämään niin aikaisin (nimimerkillä lukioaikoina saatoin joskus nukkua koko koulupäivän ohi, työelämässä jouduinkin sitten ripottelemaan kolme herätyskelloa ympäri makkaria että heräisin...)

Ja tässä kuvia mun valvotusyrityksestäni, nämä on siis kaikki otetu kahden minuutin sisällä, että pientä räjähdysherkkyyttä on havaittavissa......




keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Maalari ja pingviini

Löysin kellarista vanhan pöydän, joka on aivan eri tyylinen kuin kalusteet joista tavallisesti pidän. Kuitenkin toisaalta tykkään eri tyylien sekoittamisesta, jos esimerkiksi ultramodernisti sisustetussa talossa on isoäidin neliöistä neulottu torkkupeitto.
Siksi päätin ottaa tuon pöydän meille ja maalata sen valkoiseksi. Tummanruskea olisi ollut mulle jo liian iso kulttuurishokki. Noihin mustiin koloihin kuuluu laatikot, jotka ovat maalattavana myös. Lisäksi tuohon kuuluu "jakkara", jonka jalat maalaan valkoiseksi (ylläri) ja istuimen päällystän varmaan musta-valkoisella tasaraitakankaalla.

Karri on kovin innostunut pakittamaan. Sillä aikaa kun maalailin rauhassa, ja kuvittelin Karrin edelleen makailevan sanomalehden reunaa järsien, hän olikin pakittanut itsensä toiselle puolelle kylppäriä pyykkitelineen alle syömään Juhon kauluspaidan hihoja...

Maalaamisen lisäksi ei olla tehty mitään muuta kuin köllötelty sängyssä, leppoisaa sekin.









 

tiistai 7. helmikuuta 2012

Säilöntää

Vaikka vakaasti ennen lapsen saamista päätin, että "meille ei sitten tule paljoa leluja, ainakaan vielä vauva/taaperoaikana, kun leluksi kelpaa yhtä hyvin vaikka limupullo tai kattila" Mutta mites kävi? 
Eihän noita nyt vielä mitenkään törkeitä määriä ole, pahempiakin vauvan leluaatikkoja olen nähnyt, mutta  on niitä silti liikaa ainakin tämän hetkisiin säilytysratkaisuihin.



Pitäisi löytää siis säilytyspaikka leluille, kirjoille ja muulle Karrin lelusälälle, jonka määrä tuskin on ainakaan vähenemään päin. Meillä on kuitenkin toistaiseksi kaksio josta ei ihan heti haluta muuttaa pois, joten ratkaisun olisi oltava sellainen jota kehtaa pitää meidän makkarissa. Kuitenkin ratkaisun pitäisi kuitenkin sopia sitten joskus Karrin omaankin huoneeseen.  
Lisäksi säilytysjutun pitää olla sellainen, josta Karri saa itse otettua leluja kunhan vähän kasvaa.Tuollainen seinähylly laatikoilla olisi mun silmääni paras, mutta sitten Karrille joutuu aina antamaan lelut, eikä sitä matalallekaan voi kiinnittää tai apina kiipeää siihen heti kiipeilyn jalon taidon opittuaan, eikä tuo varmastikaan loputonta kiipeilyä kestä... 

Tuo Ikean mustavalkoinen Odda laatikosto matalana versiona on ehkä siis käytännöllisin ja ihan mukiinmenevän näköinen, ja kaikenlisäksi halpakin vielä! Lisäksi kuvauksessa sanotaan, että se kestää istumisen. Jos laatikko kestää aikuisen istumisen, se kestää varmasti pieneltä lapselta vähän kovempaakin pomppimista:) Sitten ongelma onkin, että mahtaako meiltä löytyä järkevää paikkaa tuollaiselle matalalle ja pitkälle laatikolle....

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Pyykkääjä

Nyt kun pakkanen on ollut sitä luokkaa, että räkä jäätyy nenään ja kuola poskelle, niin meillä sisälläkin on jostain syystä ollut kauhean viileä. Patterit hehkuu kyllä täysillä ja ikkunat pidetään tiukasti kiinni, mutta ainakin parvekkeen oven alta tulee vetoa.

Kylppäri on ainoa huone, jossa ei ole ikkunaa ja jossa on lattialämmitys, joten ei varmaan vaadi suurta aivokapasiteettia tajuta mihin mä olen linnoittautunut. Olen myös käyttänyt kylppärievakon hyväksi pesemällä pyykkiä sellaiset määrät että heikompaa hirvittää. Tässä pyykkikoneen pyöriessä mä olen myös tajunnut oikeasti pitäväni pyykinpesusta. Se tunne, kun saa kaataa ääriään myöten täynnä olevan pyykkikorin lattialle, kasata omiin kasoihinsa mustat, valkoiset, harmaat, värikkäät, pyyhkeet ja lakanat. Sitten kasa kerrallaan koneeseen, pyykkipallo perään, ohjelman valinta, ja rentouttavan hurinan kuuntelemista 109 minuuttia. Sen jälkeen lämpimät, hyväntuoksuiset pyykin ulos ja organisointi, että kaikki mahtuisi telineeseen jossa kuivuu vielä edellinenkin koneellinen (Kuivausrumpua käytän ainoastaan lakanoihin jotka eivät telineeseen mahdu). Seuraava kasa koneeseen ja sama rumba uudestaan. 
Sitten kuivien pyykkien viikkaaminen ja oikeisiin kaappeihin/laatikoihin järjästely, ja lopulta pyykkikorissa näkyy vain valkoinen pohja ja kaikki vaatteet ovat puhtaana, valmiina käyttöön. Mulla taitaa olla aika halvat ilot.

Mä jätän nyt kylppärin lattian hetkeksi, ja lähden kauppaan ostamaan herkkuja, ja (tietenkin) lisää pyykinpesuainetta:)



lauantai 4. helmikuuta 2012

Haaveita

Sain Julialta tällaisen:

"Kerro (ilman materiaalisyyllisyyttä), mitkä viisi tavaraa ostaisit, jos sinulla olisi kaikki maailman rahat.    Tämän jälkeen haasta viisi muuta bloggaajaa."
Oma asunto Helsingistä, Töölöstä mieluiten. Vanhasta kivitalosta, remontoitaisi täysin. 


Finnish design shopista kaikki mitä haluan


Näitä Bohemian laukkuja kaikissa väreissä

Oma mieskampaaja hyvillä jutuilla varustettuna. Tulisi joka aamu meille laittamaan mun hiukset.

Kenkiä, paljon, ihania, kalliita.


torstai 2. helmikuuta 2012

Kellarilöytöjä

Mun vanhemmilla on muutto meneillään, joten kellari oli tyhjennettävä. Menin sitten yhtenä iltana kantamaan oman korteni kekoon ja kävin läpi monta jätesäkillistä omia vanhoja tavaroitani, että mitä saa heittää pois, mitä jätän vanhempien säilöttäväksi ja mitä haluan viedä mukanani kotiin.
Ja niitä aarteita löytyi paljon! Kuka muistaa ystävänkirjat? Mä löysin omani, barbie mallisen. Isona musta piti tulla lentoemäntä, lempiruokaa oli kana ja lempibändi Aikakone...Oh my sanon minä.
Sitten löytyi yläaste aikainen kalenteri, jossa oli ystävänkirjan tapainen samassa. Lempimusiikkiani oli Apulanta  ja Madonna, lempiruokaa McDonald's ruoka, isona musta piti edelleen tulla lentoemäntä ja paras kaveri näytti vaihtuvan viikottain ainakin ylivedettyjen ja päälle kirjoitettujen nimien perusteella...

Sitten kaivelin lelulaatikkoja, joista löytyi kotiin viemisiksi tuo pitkä käärme, joka on varmaan viisi kertaa Karrin pituinen. Käärme oli Karrin mielestä tosi jännä, etenkin sen punainen kieli. Käärme onkin saanut monta kielisuudelmaa pojalta.
Sitten löytyi nahkatakkiapina, joka oli mun ihan ykkös pehmolelu joskus. Me kannettiin yhden mun ala-aste kaverin kanssa noita jopa kouluun mukanamme.
Ja Baby born! Sekin löytyi. Muistan vieläkin kun sain tuon, ja kuvittelin että kaikki vastaantulijat ihan varmana ajattelevat, että se on oikea vauva. Olin siis aivan varma ettei kukaan voisi erehtyä luulemaan tuota nukeksi. Juotin myös baby bornilleni kaakaota, ja se pissasi sitä ruskeaa mönjää monen monta viikkoa ja tukkeutui lopulta.

Sitten mä löysin vanhoja luokkakuvia. Rupesin miettimään, että mitä meistäkin on tullut? Yksi ainakin on tällähetkellä vankilassa, yhdestä tuli BB-"julkkis", muutama on ulkomailla, yksi on aika menestynyt kilpaurheilija, muutama ei ainakaan mun viimeisten tietojeni mukaan tee yhtään mitään, yksi sairastui vakavasti mutta en tiedä mitä hänelle lopulta tapahtui, jotkut opiskelevat ja jotkut ovat töissä, muutamalla tiedän olevan lapsia.

ps. Lisäsin huutonettiin ainakin polarn. o pyretin ja ebbe kidsin puvut, sekä vauva converset:)