tiistai 24. tammikuuta 2012

Tulivuoria

"Kädet osuu maahan ja ensimmäinen ajatus on olla
nousematta enää koskaan, luovuttaa suosiolla.
Jäisit vain siihen eikä kukaan tulisi,
tulisi yö ja kasvattaisit juuret maahan, tuntisit sen sydän lyö.
Olisit puu, olisit jotain oikeaa ja suurta"

Mun muutamaa viimepäivää kuvaa paremmin kuin hyvin tuo Pariisin kevään Tulivuoria. Mua turhauttaa ja kiukuttaa, ja olenkin kiukutellut varmaan jokaiselle vastaantulijalle. 
Tuntuu, että nyt kun kevät tulee, tekisi mieli laittaa koko elämä kerralla uusiksi. Kaikki vanha kyllästyttää. 

Asia numero 1. on meidän koti. Se on niin tylsän tavallinen valkoisine nukkamattoineen ja Lack hyllyineen että ihan ällöttää. Mä haluan kirkkaita värejä, kodikkuutta, lämpöä, epäjärjestelmällisyyttä! Ainakin tuon lampunjalan+varjostimen aion mennä ostamaan heti kun jaksan raahautua ikeaan, niin ja ison kasan tulppaaneja.
Mulla olisi miljoona sisustusideaa, mutta niiden toteuttamiseksi tarvittaisi se miljoona myös tilille..
Sappea kiehuttava asia nro 2 on mun vaatekaappini sisältö. Se on auttamattomasti jäänyt ilman huomiota tässä lähiaikoina. Kun ei ole läheskään jokapäivä menossa mihinkään "ihmisten ilmoille", ei vaan tule samalla tavalla ostettua vaatteita ja huomattua puutteita. Hengailen kotona ja kaupassa ja pihalla ja oikeastaan kylässäkin päivästä toiseen leggingseissä, villasukissa ja jossain mekossa. Nyt kun kaappiani tarkastelen, niin siellä on pieniä vaatteita, rikkinäisiä vaatteita, tahriintuneita vaatteita, kulahtaneita trikoovaatteita ja muita typeriä kolttuja joita en halua käyttää. Tilasin kyllä vähän aikaa sitten netistä paketin jonka kävin tänään noutamassa ja paketissa olevat mekot ja villatakki olivatkin ihan sopivia(mekot alla olevassa kuvassa), mutta kyllä mun kaappini ehdottomasti huutaa täytettä edelleen. 
Tuli muuten vähän nettitilaajanörtti olo postissa, kun tottumuksesta lätkäsin henkkarini postinsedälle, mutta tämä sanoikin ettei tarvitse niitä kun on jo nähnyt ne niin monta kertaa...Ymmärtäisin kyllä jos kyseessä olisi joku ihan pikkukaupunki jossa kaikki tuntee kaikki mutta kun ei..

Asia numero 3 on mun kunto, joka on kauniisti sanottuna romahtanut dramaattisesti. Ennen raskautta kävin spinningissä useana päivänä viikossa, lenkkeilin ja olin muutenkin aktiivien. Päätin kyllä kovasti, että kunhan lapsi pullahtaa pihalle niin tämä tyttö polkee spinningpyörää niin että allit lepattaa, mutta ei se ihan niin mennytkään. Karrin syntymästä on viikon päästä 7kk (herranjumala!) enkä ole pikkurilliäni liikauttanut kunnon kohottamiseksi. Okei, painan nyt vähemmän kuin ennen raskautta mutta se kiinteys onkin sitten asia erikseen. 
Muistutuksen surkeasta kunnostani tässä yksi päivä kun saatoin Juhon töihin vetämällä Karria pulkassa. Matkaa kertyi yhteensä ehkä säälittävä kilometri, mutta arvatkaa vaan kenen kädet oli maitohapoilla kun pääsin kotiin. Ja lihaksiin sattui vielä seuraavanakin päivänä. Voi halleluja, mua hävettää.

Kyllä mä tiedän, että nämäkin ärsytykset on pelkkiä turhamaisia materialistisia juttuja, mutta kai näistäkin saa välillä raivota? Nyt mä alan tehdä herkkuruokaa.

5 kommenttia:

  1. Mun mielestä on kiva vähän uusiutua siis vaatetuksen puolelta ja sitte vaikka sen ulkonäön puolelta. Ja viihtyvässä kodissa on kivempi olla, ku sellasessa, jossa asiat vaa ärsyttää. Nuo kaikki pikku jutut vaikutta mielee ja jos jollain pikku jutuilla voi tehä muutoksen, nii miks ei tekis? Itellä vaatekaapin uudistus menossa. Rahaa menee, mutta itse ainakin enemmän nautin pukeutua ja viihdyn paremmin omissa uusissa vaatteissa.

    VastaaPoista
  2. mä olen tehnyt itelleni lupauksen, etten anna itteni repsahtaa sen jälkeen kun saan lapsen. :D no, kuitenkin mä olen myös todella hyvä jäämään sinne sohvan pohjalle, joten saa nähdä miten käy. :D vaatteisiin olen sen verran addiktoitunut, että yllätän itseni, jos vaatekaappini nuutuu lapsen myötä. :D luultavasti joudun pyörtämään molemmat ajatukseni.

    Mutta siis, kotia saa aika helposti piristettyä halvalla, kun ostaa esim. ikeasta sellaisia halpoja lakanoita ja värjää ne. Niistä tulee siis verhot. tällä tavalla me saatiin itellemme mieluisat verhot, kun kaupoista ei löytynyt. samoin valkoisen sohvan pääliset värjättiin pinkiksi, kun se tuntui paremmalta vaihtoehdolta. jos osaa tehdä vähän tehdä juttuja itse, pääsee halvemmalla. en tiedä tosin kuinka helppoa on tuunailla vaikka verhoja ym. jos samalla täytyy vahtia lasta. :)

    VastaaPoista
  3. juu ei tää turku niin iso paikka oo etteikö postissa tunnistettais "vakio"asiakkaita ;) mutkin tunnistetaan aika hyvin, kun käyn siellä lähes joka viikko.....

    VastaaPoista
  4. Kardemumma: Niimpä, ja näin äitiyslomalla ollessahan kotona tulee oltua niin paljon että mileummin katselen kivaa kotia tili vähän tyhjempänä, kuin istun rumassa laatikossa:)

    Klara: Heh heh, noin mäkin ajattelin! Että menen elixiaan heti kun vaan pystyn ja maalailin päässäni mielikuvia itsestäni shoppailemassa vaatteita vauva mukana(ja ennen vauvaa mä käytin siis käytännössä kaiken extra rahan vaatteisiin). Ei se ihan niin kuitenkaan mennyt. En mä edellenkään mikään tuulipukuäiti ole, mutta joistain asioista olen tinkinyt ihan siksikin, että vauvan kanssa touhutessa ne mukavimmat vaatteet on vaan parhaat ja parempia en edes viitsi pitää kun ne ovat kuitenkin hetkessä puklun/kuolan/pissan/maidon/sosiden peitossa plus että vauvan kanssa saa kokoajan olla mitä ihmeellisimmissä asennoissa:) Kyllä mä silti edelleen pukeudun ihan oman tyylini mukaan kun kaupungille lähden, että en mä ihan lost case vielä ole...

    VastaaPoista