tiistai 31. tammikuuta 2012

Tiistain tilannekatsaus

Mä ja Karri ollaan oltu oman onnemme nojassa eilisestä aamusta saakka, kun Juho on työreissussa. Mä olen käyttänyt tilanteen törkeästi hyväkseni syömällä yksin kokonaisen paketin pekonia, suklaalevyn, nukkumalla leveässä X asennossa keskellä sänkyä ja katsomalla kaikkia niitä ohejlmia joiden katsomisesta me tavallisesti kinastellaan, kuten esimerkiksi I used to be fat, Salatut elämät ja Satuhäät. Karri on kalunnut kahdella vähän aikaa sitten ilmestyneellä hampaan alulla porkkanaa ja kylpenyt niin että vesi roiskuu.

Mä suoritin myös eilen suuren vaateinventaarion. Tuntuu että teen näitä inventaarioita vähän joka viikko, mutta tälläkertaa sain jotain aikaiseksikin. Nimittäin jaoin pienet vaatteet roskiin, hyväntekeväisyyteen, säästöön ja myyntiin meneviin.
Roskiin menevät ne joissa on pinttyneitä tahroja, reikiä tai kauheasti nukkaa. Hyväntekeväisyyteen taas ne jotka ovat hyväkuntoisia h&m, lindex yms. perusvaatteita kuten bodeja, leggingsejä ja potkupukuja joita en viitsi säästää mutta en myöskään myydä koska niistä ei voi paljoakaan pyytää joten postikulut olisivat tod. näk. kalliimmat kuin itse vaate. Itselleni säästän rakkaimpia pikkuvauvavaatteita joita haluan pukea sitten joskus seuraavalle lapselle(plus ihan vain muistoksi esim. kotiintulovaatteet ja ristiäisvaatteet), ja myyntiin laitoin sitten loput hyväkuntoiset vaatteet joista kehtaa jotain pyytääkin mutta joita en rupea seuraaville säästelemään. Tai no itseasiassa, laitoin eilen jopa kaksi vaatetta, loput tässä pikkuhiljaa kunhan saan aikaiseksi kuvata ja taistella tuon maailman ärsyttävimmän huuto.netin kanssa! TÄÄLTÄ ne vaatteet kuitenkin löytää.





sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Punottu matto

Etsin pitkään eteiseen mattoa. Mustavalkoista, raidallista tai ruudullista, tai ehkä jotain muuta yksinkertaista ja selkeää. Muodon piti ensin olla pitkän mallinen, kunnes päätinkin haluta pyöreää. Etsin kaupoista, etsin netistä, etsin kaikkialta mutten löytänyt mieleistä ja kohtuullisen hintaista. Jos budjetti olisi ollut nelinumeroinen, ei löytäminen olisi ollut juttu eikä mikään. Budjetti oli kuitenkin kolminumeroinen, ja vieläpä kolminumeroisten alimmasta päästä.

Lopulta turhauduin ja päätin tehdä maton itse. Hintaa tuli yksinumeroinen luku, kun ainoa mitä kotoa ei löytynyt sopivan kokoisena oli neulat. Olen itse ihan tyytyväinen, tosin tuo jää varmasti harjoitusversioksi ja teen uuden suuremman ja virheistä viisastuneen version kunhan jaksan. Tällä hetkellä sormet ovat kamalan kipeät punomisesta ja ompelemisesta, joten tuo saa ajaa asiaansa nyt toistaiseksi.


torstai 26. tammikuuta 2012

Ulkoiluhullut

Mä ja Karri ollaan tänään ulkoiltu kuin hullut. Ulkona on kiva ilma, ei liian kylmä mutta kuitenkin pieni pakkanen. Maassa on tarpeeksi lunta, eikä enää mitään sohjoa. Ollaan pulkkailtu, mäessäkin oltiin. Karri laski aika säälittävän piniä nyppylöitä alas, mutta hupi oli sitäkin suurempaa. Keinuttiin omalla sisäpihalla ja leikkipuistossa, möyrittiin lumessa. Käytiin vielä rattaidenkin kanssa kävelemässä jokirantaa pitkin.

Sisällä mä tein itselleni kuuman kaakaon kermavaahdolla ja vaahtokarkeilla, Karri sai tyytyä karjalanpaistiin jota tein eilen pakkaseen monta minigrip pussillista. Karjalanpaisti on muuten Karrin uusinta lempiruokaa, ja sietäänkin olla, sillä lihana siinä on käytetty naudan sisäfileetä. Nämä on näitä ravintola-ala miehen etuuksia, ei me sentään kaupasta vauvan mössöjä varten sisäfilkkuja ostella:)

Ruokavaliostaan huolimatta Karri on kyllä vähään tyytyväinen. Korissa olisi leluja niin paljon että vähän hirvittää, mutta pojan lempilelu on vihreä Pringles purkki jonka kansi on teipattu kiinni ja sisälle on laitettu kuivia makaroneja kolisemaan.




tiistai 24. tammikuuta 2012

Tulivuoria

"Kädet osuu maahan ja ensimmäinen ajatus on olla
nousematta enää koskaan, luovuttaa suosiolla.
Jäisit vain siihen eikä kukaan tulisi,
tulisi yö ja kasvattaisit juuret maahan, tuntisit sen sydän lyö.
Olisit puu, olisit jotain oikeaa ja suurta"

Mun muutamaa viimepäivää kuvaa paremmin kuin hyvin tuo Pariisin kevään Tulivuoria. Mua turhauttaa ja kiukuttaa, ja olenkin kiukutellut varmaan jokaiselle vastaantulijalle. 
Tuntuu, että nyt kun kevät tulee, tekisi mieli laittaa koko elämä kerralla uusiksi. Kaikki vanha kyllästyttää. 

Asia numero 1. on meidän koti. Se on niin tylsän tavallinen valkoisine nukkamattoineen ja Lack hyllyineen että ihan ällöttää. Mä haluan kirkkaita värejä, kodikkuutta, lämpöä, epäjärjestelmällisyyttä! Ainakin tuon lampunjalan+varjostimen aion mennä ostamaan heti kun jaksan raahautua ikeaan, niin ja ison kasan tulppaaneja.
Mulla olisi miljoona sisustusideaa, mutta niiden toteuttamiseksi tarvittaisi se miljoona myös tilille..
Sappea kiehuttava asia nro 2 on mun vaatekaappini sisältö. Se on auttamattomasti jäänyt ilman huomiota tässä lähiaikoina. Kun ei ole läheskään jokapäivä menossa mihinkään "ihmisten ilmoille", ei vaan tule samalla tavalla ostettua vaatteita ja huomattua puutteita. Hengailen kotona ja kaupassa ja pihalla ja oikeastaan kylässäkin päivästä toiseen leggingseissä, villasukissa ja jossain mekossa. Nyt kun kaappiani tarkastelen, niin siellä on pieniä vaatteita, rikkinäisiä vaatteita, tahriintuneita vaatteita, kulahtaneita trikoovaatteita ja muita typeriä kolttuja joita en halua käyttää. Tilasin kyllä vähän aikaa sitten netistä paketin jonka kävin tänään noutamassa ja paketissa olevat mekot ja villatakki olivatkin ihan sopivia(mekot alla olevassa kuvassa), mutta kyllä mun kaappini ehdottomasti huutaa täytettä edelleen. 
Tuli muuten vähän nettitilaajanörtti olo postissa, kun tottumuksesta lätkäsin henkkarini postinsedälle, mutta tämä sanoikin ettei tarvitse niitä kun on jo nähnyt ne niin monta kertaa...Ymmärtäisin kyllä jos kyseessä olisi joku ihan pikkukaupunki jossa kaikki tuntee kaikki mutta kun ei..

Asia numero 3 on mun kunto, joka on kauniisti sanottuna romahtanut dramaattisesti. Ennen raskautta kävin spinningissä useana päivänä viikossa, lenkkeilin ja olin muutenkin aktiivien. Päätin kyllä kovasti, että kunhan lapsi pullahtaa pihalle niin tämä tyttö polkee spinningpyörää niin että allit lepattaa, mutta ei se ihan niin mennytkään. Karrin syntymästä on viikon päästä 7kk (herranjumala!) enkä ole pikkurilliäni liikauttanut kunnon kohottamiseksi. Okei, painan nyt vähemmän kuin ennen raskautta mutta se kiinteys onkin sitten asia erikseen. 
Muistutuksen surkeasta kunnostani tässä yksi päivä kun saatoin Juhon töihin vetämällä Karria pulkassa. Matkaa kertyi yhteensä ehkä säälittävä kilometri, mutta arvatkaa vaan kenen kädet oli maitohapoilla kun pääsin kotiin. Ja lihaksiin sattui vielä seuraavanakin päivänä. Voi halleluja, mua hävettää.

Kyllä mä tiedän, että nämäkin ärsytykset on pelkkiä turhamaisia materialistisia juttuja, mutta kai näistäkin saa välillä raivota? Nyt mä alan tehdä herkkuruokaa.

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Pipopoika ja junttiäiti







Tänään lähdin Karria pulkassa vetäen äänestämään. Päätin kuitenkin ensin tehdä pienen kävelylenkin, kun Karrikin viihtyi pulkassa niin hyvin ja ilma oli kaunis. 
Föriä odotellessa vanhusjoukko tuli ihastelemaan Karria, joka tietenkin nauraa hekotii kun sai kerrankin huomiota niin monelta ihmiseltä kerrallaan. Joen toiselle puolelle päästyämme saatiin vastaan seuraava ihastelijajoukko. Taas kyseltiin ikää, nimeä, ja nauratettiin poikaa. Jatkoin kävelemistä ja päätin poiketa viereiseen leikkipuistoon keinumaan. Karri tykkää kovasti keinua ja osaa istuakin vauvakeinussa jo tukevasti. Kun Karri sai keinumisesta tarpeekeen ja oltiin jatkamassa matkaa, puistoon pamahtikin iso kasa parivuotiaita lapsia jotka kaikki halusivat katsella Karria.
Päästiin lopulta liukenemaan paikalta. Kävelin rantaa pitkin, sillan yli takaisin "meidän puolelle" ja jatkoin kotiin päin. Muistin, että Karrin maito on lopussa ja poikkesin valintataloon ostamaan sitä. 
Tultiin kotiovelle ja Karri oli nukahtanut pulkkaan, joten kannoin koko komeuden hissiin ja pojan pulkkansa kanssa parvekkeelle unia jatkamaan. 
Istahdin sohvan nurkkaan tietokoneen kanssa, kun yhtäkkiä muistin että en ollutkaan käynyt ollenkaan siellä äänestämässä, mikä koko matkan tarkoitus oli! Päätin, että en varmasti ala uudestaan pukemaan ja raahaamaan Karriakin nukkuvana mukaan. Olkoon koko äänestäminen!

lauantai 21. tammikuuta 2012

Meidän lauantai

Meidän tavallistakin tavallisempi lauantaipäivä:

klo 9 herään. Juho on lähtenyt töihin ja ennen lähtöä nostanut Karrin meidän sänkyyn.
Haen keittiöstä pojalle aamumaidon ja makailen peiton alla vielä hetken.

9.20 Laitan Karrin lattialle leikkimään sillä aikaa kun syön itse aamupalaa.
Sen jälkeen hoidetaan aamupesut ja vaihdan molemmille vaatteet.
Surukseni huomaan, että Converset ovat jo jääneet pieneksi.


9.30 Leikitään lattialla ja harjoitellaan istumista. Aina välillä Karri kaatuu poskelleen ja säikähtää,
mutta suru unohtuu nopeasti ja yritetään uudestaan.

10.00 Puen Karrin ja itseni ulkovaatteisiin ja lähdetään autolla
katsomaan, miten mun vanhmpien talonrakennus edistyy ja matkalla poiketaan Juhon töissä hakemassa muovisia "lihalaatikoita" niille muuttolaatikoiksi.

11.30 tullaan takaisin kotiin.
Karri syö jauheliha-riisi-tomaatti-maissi mössöä
ja minä eilisen täytetyn paprikan.

12.00 Mennään sänkyyn makoilemaan. Toivon, että Karri nukahtaisi,
mutta unesta ei ole tietoakaan.

12.45 Karri lopulta nukahtaa ja minä menen siivoamaan keittiötä.
Tyhjennän ja täytän astianpesukoneen ja pyyhin tasot.

13.45 makkarista kuuluu höpötystä ja kiljahtelua.
Karri on omasta mielestään nukkumiset nukkunut ja kannan hänet
olohuoneen lattialle leikkimään.



15.00 syötän välipalaksi päärynäpiltin ja juotan maitoa.
Vinkuminen alkaa olla sitä luokkaa, että yritän nukuttaa Karrin uudestaan. Ei onnistu.
Makaillaan sängyssä leikkien ja höpötellen puoli viiteen asti, jolloin Juho tulee kotiin. 

perjantai 20. tammikuuta 2012

Pää asiaa

Mun pää kaipaa kipeästi kampaajaa! Väri on kulahtanut ja ei-kovin-kiva, otsatukka on kasvanut melko reilusti ylimittaiseksi ja roikkuu muodottomana sivulla, latvat ovat yksi iso kuiva möykky ja malli on muutenkin epämiellyttävä.
Mä en vaan tykkää kampaajalla käymisestä yhtään, kun musta tuntuu että ne pilaa ihan järjestelmällisesti hiukset aina. Kerran pyysin ihan (ainakin omasta mielestäni) yksinkertaista tasaista polkkatukkaa, joka on takaa vähän, huom VÄHÄN lyhyempi, niin tulos oli sellainen kynitty takaosa ja suora etuosa. Näytin joltain japanirockarilta. Kun tämä kauheus kasvoi pois, oli malli vähintäänkin outo. Niimpä menin jälleen kampaajalle (en kylläkään samalle) ja pyysin uudestaan sitä viimeksi haluamaani mallia. Tälläkertaa mukana oli oikein kuvakin! Ja mitä sain? Tuloksena oli oranssihtavat TODELLA lyhyet hiukset, siis sellainen pottamaisesti leikattu lyhyt tukka. Niitäkin hiuksia itkin aikani (ja värjäsin itse) kunnes kamaluus kasvoi edes jotenkin siedettäväksi. 
Jos suinkin osaisin, leikkaisin hiukseni itse. Mutta kun en osaa niin empä viitsi alkaa omilla hiuksillani harjoittelemaankaan...Kampaajalle on siis pakko mennä, kuvan kanssa, ja tälläkertaa aion vahtia niin hemmetin tarkasti sen kampaajan joka ikistä saksenliikettä!
Ja jotain tällaista mä haluan:

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Pieniä vaatteita, taas..

Me ollaan vietetty taas muutama ihana Juhon vapaapäivä tekemättä oikeastaan mitään ihmeellistä. Haettiin Heburgerilta ruokaa, katsottii  telkkaria, tehtii  ruokaa, pestiin kauheat kasat pyykkiä, käytiin pulkkailemassa ja riehuttiin Karrin kanssa, joka on muuten viettänyt viimepäivät lähes kokonaan alasti(no vaippa päällä kuitenkin). 
Karri siis vihaa pukemista yli kaiken. Joka ikinen kerta kun se käsi pitää työntää hihaan tai jalka lahkeeseen, tulee itku. Karri on myös oppinut avaamaan vaipan ja kiskomaan avatun vaipan pois. Alastomana Karri on jotenkin paljon iloisempi ja villimpi, joten mun maalaisjärkeni sanoo että mitäs sitä turhaan kiusaamaan ja pukemaan jos ei mihinkään olla menossa eikä tännekään ole ketään tulossa. Eiköhän se vielä joskus opi vaatteissa viihtymäään.

Vaatteista tulikin mieleen, että tein taas tänään inventaariota lipastoon. Karrin lipastossa on tällähetkellä aika vähän vaatteita, tosin mä olenkin sitä mieltä että mielummin vähän ja laadukasta, kuin 50 nukkaista ja venynyttä.
Rupesin vaan miettimään, että mitä ihmettä mä teen noilla pieneksi jääneillä vaatteilla, jotka kaikki ovat erinomaisessa kunnossa. Pienet vaatteet ovat siis kokoa 62, 68 on tällä hetkellä sopiva, mutta varmaan kuukausi-puolitoista niin ovat pieniä. Toisaalta haluaisin säästää mahdollisia tulevia lapsia varten, mutta toisaalta uskon haluavani ostaa seuraavalle ihan omat vaatteensa kuitenkin...Muutaman rakkaimman varmasti vain säästän. Ja entä jos seuraavaa ei tulekaan? Tai on tyttö (vaikka Karrin vaatteet on kyllä 90% unisex)? Tai syntyy joskus 10v päästä jolloin tämän ajan vaatteet on sou läst siisön? Tai syntyy juuri vastakkaisena vuodenaikana?
On se hankalaa.






sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Perintö

Karri peri jokunen päivä sitten serkkupoikiensa vauvalegot. Siitä lähtien rakkaus onkin ollut rajua. Legoja voi syödä, heittää ja hakata, lisäksi muutama palanen on helisevä mikä tietenkin on ultimaattisen jännittävää!
Karrin lempipala on sininen pötkylä jonka pohjassa on keltaiset renkaat. Toinen lemppari on Legolaatikon vihreä kansi.
Mäkin yritin olla luova ja rakentaa jonkun "tosi hienon" sillan tai jonkun muun rakennelman, mutta ainut mihin äärimmäisen mielikuvitukseni sain venytettyä oli kaksi tornia. Olkoon sitten vaikka nykytaidetta tai jotain. Salaisesti odotan sitä, että Karri saa leikkiä "oikeilla" Legoilla ja mä pääsen päihittämään poikani rakennelmissa. Hä hää.. Tästä tulikin mieleen, että odotan myös sitä aikaa kun Karri saa rattikelkan ja voidaan mennä laskemaan mäkeä. Mä veikkaan että mä ja Juho ollaan ne jotka laskee innoissaan ja Karri raukka ei saa vuoroa ollenkaan.

Meillä on muuten tapahtunut edistystä! Karri osaa nimittäin jotenkuten, mielentilasta riippuen, istua lattialla ilman tukea. Ei siinä kyllä ihan selkä suorassa istuskella, vaan pienet nyrkit maton karvoista tiukasti puristaen, mutta osaapahan kuitenkin. Aika outoa ajatella, että meidän pieni apina osaa jo melkein kunnolla istuakin! Kohta se menee armeijaan...(tai jos mä saisin asian päättää, niin mun poikani menisi ehdottomasti sivariin! Ja kaikkien muidenkin pojat)






PS. Etsin edelleen uutta luettavaa! Hyviä blogeja voi linkittää tänne

lauantai 14. tammikuuta 2012

Uutta lukemista?


Kaipaan uutta luettavaa! Nyt saa siis linkittää blogeja, omia tai muiden, aiheesta kuin aiheesta.
Ja en siis mitään esittelyjä aio tehdä(paitsi ehkä jos löytyy joku kunnon helmi), vaan ihan omaksi lukemiseksi etsin:)
Nyt siis linkittämään, toivottavasti edes muutaman hyvän löytäisin!

perjantai 13. tammikuuta 2012

keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Hyvää nimipäivää Karri!


Kun saatiin tietää että meille on vauva tulossa, niin tietenkin alettiin heti miettiä nimiä. Etsin netistä ja kirjoista hauskoja tyttöjen ja poikien nimiä ja siinä etsiessäni löysin todella epäilyttäviä nimiä, joihin oli tungettu C-kirjainta vähän väkisin k ja s kirjaimien tilalle. Okei, sopiihan se c joihinkin nimiin kuten vaikka Camilla tai Lucas, mutta kun löytyi kaikenmaailman Miccoa ja Marcettaa niin mun ja Juhon naurussa oli pidättelemistä. Me alettiin sitten miettiä, että antaako joku lapsellensa sitten oikeasti nimeksi vaikka Pecca, tai Ceijo tai vaikka Heicci? Siitä se sitten lähti, ja meidän vauvaa alettiin kutsumaan Cariksi. Kari C:llä siis.

Vaikka koko juttu lähti ihan vitsistä, niin pikkuhiljaa huomattiin että koko suku ja ystäväpiiri puhui tulevasta vauvasta Karina. Kun vauva sitten syntyi, oli hän edelleenkin kaikille Kari. Lahjoissa luki "Kari-vauvalle" tai "Karin vanhemmille" jne.
Mä olin tässä vaiheessa ihan pissat housuissa, että eihän mun lapsestani nyt herranjumala mitään Karia tule, se on (mun mielestä) keski ikäisen miehen nimi! Mieleen tulee Kari Tapiot ja muut vastaavat, mutta ei todellakaan pieni vauva!
Mä mietin sitten kaikkia muita nimiä, mutta Juho, mun vanhemmat ja oikeastaan kaikki muutkin olivat sitä mieltä että kyllä siitä on pakko tulla Kari kun ei sitä muuksi osaa enää kutsua.
Lopulta me tehtiin Juhon kanssa kompromissi, ei Karia, mutta Karri! Karri oli molempien mielestä muutenkin kiva nimi. Ihan tavallinen suomalainen nimi ilman mitään liikaa yritystä, mutta kuitenkin melko vähän käytetty (vuonna 2011 kastettiin 13 Karria, samoin vuonna 2010).
Niin Karrista tuli Karri, vaikka edelleenkin puoli sukua (me mukaan lukien) kutsutaan poikaa aika usein Kariksi. Kari on vähän sellainen kotinimi Karrille:)

tiistai 10. tammikuuta 2012

Tiistaina

Tällaista meille kuuluu tavallisena tiistaina n.klo 16
Bonsai tekee kuolemaa, eikä joulupalleroa ole vieläkään muistettu ottaa pois

Vaippavuori kaatumaisillaan

pyykkiä pyörimässä.....

Ja kuivumassa....

...ja lajittelua odottamassa

lempikengistä hajosi tänään vetoketju

ulkona alkaa hämärtyä

olohuoneen lattia täynnä leluja, tietenkin

ja leikkijällä hermot kireällä

makaronit kiehumassa, jääkaapissa on eilistä jauhelihakastiketta


ulkovalotkin syttyi jo