perjantai 30. joulukuuta 2011

Siirtolapuutarha

Meillä on astiakaapissa melko ankea meininki. Lautaspuolelta löytyy 6kpl Ikean ruskeita peruslautasia, 6kpl samoja ruskeita lautasia syvänä versiona ja 5kpl edelleen samaa sarjaa leipälautasena (yksi hajosi joskus kun muutettiin Helsingissä). Lisäksi löytyy 5kpl pieniä KoKo kippoja eri väreissä ja siinä se sitten onkin. Nyt mä päätin heittää nuo ikeat mäkeen ja hankkia tilalle jotain kivempaa!
Pitkään mun ei asiaa tarvinnut miettiä, koska mun rakkauteni on ehdottomasti Marimekon Siirtolapuutarha sarjan puolella ja näiltä lautasilta haluan lihapullani jatkossa syödä. Isot matalat lautaset voisi kyllä olla valkoista tilanteeseen kuin tilanteeseen sopivaa Teemaa, mutta syvät lautaset, kipot, kupit ja pienemmät lautaset Marimekkoa. Itseasiassa, noita syviä (keitto yms.)kulhoja (kuvassa vihreä kippo) meillä jo onkin, kaksi tuollaista vihreää ja kaksi musta-valkoista, mutta haluan näitä vielä kaksi lisää. Noita mustavalkoisia matalia lauatsia tilasin tänään 4kpl, ja niiden pitäisi saapua lähipäivinä. Lisäksi meillä on musta-valkoinen iso räsymatto vati.

Hankintalistalla on siis vielä pari noita matalia mustavalkoisia lautasia, Teema ja siirtolapuutarha sekä tasaraita kuppeja. Tykkään siitä, että astiat sopivat yhteen mutta ovat silti vähän erikuosisia. Mun mielestä kokovalkoinen kattaus on jotenkin tylsä.
Postipate toi muuten tänään sen paketin joka sisälsi niitä hullun halpoja vaatteita Karrille. Småfolkin sirkusbody oli ihana, vaikka vielä melko reilun kokoinen.  Neuletakki menee palautukseen koska se ei ollut livenä yhtään niin hieno kuin kuvissa. Loput odottavat laatikossa kevättä/kesää.

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Ulkovaatetuksen vaikeus

Karri on ollut ihan syntymästään lähtien aikamoinen kuumakalle, enkä ole itseasiassa kertaakaan huomannut että pojalla olisi kylmä. Nyt kun ulkona on jatkuvasti jopa yli viisi astetta lämmintä on talvihaalari ehdottomasti Karrille liikaa ainakin, kun rattaissa on vielä lämpöpussi. Lämpöpussia en kuitenkaan suostu jättämään pois koska se suojaa poikaa ja on turvallinen "pesä" jossa nukkua. Muutaman kerran koitin pitää yhdistelmää talvihaalari+lämpöpussi, ja kun tultiin sisälle niin poika oli hiestä märkä joten katsotaan sitä talvihaalarin käyttöä uudestaan sitten, kun tulee oikeat pakkaset.
Mä olenkin lähiaikoina pukenut Karrin PO.P:in fleecepukuun, jossa on siis sellainen "kuori" välissä ettei tuuli mene läpi. Onhan se aika kauhistuttavan ohut tähän vuodenaikaan, mutta kun sen kanssa pukee villasukat,  paksut rukkaset ja pipon sekä työntää koko komeuden lämpöpussiin (+välillä lämpöpussissa on vielä mun äidin neuloma villapeitto) niin kyllä on lämpimänä pysytty. Kai se on maalaisjärjellä ajateltava, että niin kauan kun vauva on lämmin, edelleenkin tuossakin varustuksessa melkein hikinen, niin ei kai sillä sitten vaan ole kylmä! Kyllä nämä ulkopukemisjutut on vaan välillä niin hankalia, että innolla odotan sitä aikaa kun toinen voi itse sanoa onko kylmä/kuuma/puristaako/peukalo huonosti/pipon nauhat liian kireällä/sukat makkaralla/vaippa liian tiukalla/ketuttaako muuten vaan.





maanantai 26. joulukuuta 2011

Hulluja hintoja ja iltakylpyjä

NYT on joulu virallisesti tässä taloudessa ohi! Mahat on kyllä vielä pinkeinä kuin kahdeksannella kuulla oltaisi koko perhe, mutta eiköhän jo loppuviikosta pysy housutkin kiinni:)
Tänään hyökkäsin kärppänä nettikauppojen välipäivä aleihin, koska kokeneena ale terroristina olen oppinut sen jos jonkun, että muodikkaasti myöhässä oleva ei aleissa pitkälle pötki. Kasasin ostoskoriin vähän småfolkia, mini rodinia ja minymoa. Ostoksiani perustelin tietenkin ihan hullun halvoilla hinnoilla, tosin Juhon näkemys hullun halvasta on ilmeestä päätellen hieman eri. No, onneksi on olemassa se mun näkemys.

Sitten pitäisi vielä metsästää jotain kolttuja omaankin niskaan, ettei ihan pelkästään kylpytakissa hiippailuksi mene. Jos siis joku ei vielä tiennyt, niin mun henkinen tasapaino on parhaimmillaan alejen aikaan, punaisissa lapuissa silmä lepää. Ehkä tästä syystä suurimman osan vaatteista hankin  alesta.

Uusi kamera on myös saanut taas harjoitusta. Kuvasin aamulla Haisuli muumimukia pari tuntia varmaan kaikilla mahdollisilla ja mahdottomillakin säädöillä. Ehkä mä vielä opin:)





Tähän akustiseen versioon mä olen pahasti koukussa!:

sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Voiton puolella

Joulu alkaa olla voiton puolella. Kivaa on ollut, mutta kivaa on myös palata arkeen. Lahjoja tuli vaikka mitä, mm. uusi kamera(jota en osaa vielä kunnolla käyttää)! Karri sai esimerkiksi Reinot ja lentokone hyppykeinun joka onkin ollut melkoisessa suosiossa nämä joulun pyhät.
Ollaan käyty joka päivä syömässä Juhon ja mun sukulaisilla, joten ylin nappi on kyllä auki ja nyt on kiva kaatua villasukat jalassa sohvalle ja ottaa suklaat kainaloon.
Huomenna vielä heitetään yksi ruokailukierros sukulaisilla ja sitten se on siinä!
Nyt mä jatkan tuon kameran kanssa leikkimistä:)











torstai 22. joulukuuta 2011

Hommat hoidossa

Nyt on meidän pieni kuusi saatu sisään ja koristeltuakin! Tykkään mahdollisimman yksinkeraisesta ja vähäkoristeisesta kuusesta, joten meidän kuusesta löytyykin sitten aioastaan valot, ja mun itse askartelemani tähdet. Löysin noiden tähtien ohjeen täältä jo viimevuonna, mutta koska me ei Juhon kanssa oltu viime jouluna kotona niin ei meillä ollut myöskään kuusta. Tänävuonna muistin onneksi tuon ohjeen olemassaolon ja tein yksi ilta ison kasan erikokoisia tähtiä kahdesta erilaisesta lahjapaperista. Ainakin mä itse olen tyytyväinen, ja Juhokaan ei ensin uskonut että mä olen omilla nakkisormillani nuo taiteillut :)

Myös kaikki lahjat on vihdoin hankittu, kiitos viiden tunnin kaupunkireissun. Olen muuten huomannut, että nyt kun Karri istuu tuossa ratasosassa ja on enemmän "näkyvillä", niin ihmiset jää juttelemaan sen kanssa ihan jokapaikassa! Hisseissä mummot ja papat ihailee "söpöä pientä nallen poikasta" ja Karri tietenkin vain tuijottaa takaisin silmät lautasen kokoisina. Kaupoissa myyjät jäävät juttelemaan pojan kanssa, ja esimerkiksi eilen Marimekon myyjä innostui vähän lepertelemään niin että Karri nauraa hekotti rattaissaan (mikä tietenkin innosti ko. myyjää lepertelemään vielä lisää) Myös Sokoksen myyjä jäi kertomaan Karrille juttuja joulupukista, kunnes jonon perällä joku karjaisi että "onko siellä kassalla joku ongelma vai mikä kestää?!"...

Tänään käytiin kahvilla Karrin kummitätien kanssa. Apina sai heiltä pari joululahjaa jotka avasin jo malttamattomuuksissani. Paketeista paljastui polarn o. pyretin kollarihaalari ja ihanat tossut. Kyllä nyt Karrin kelpaa.



tiistai 20. joulukuuta 2011

Lihansyöjä

Meillä ollaan luovuttu kauhupuurosta. Karrihan ei puurosta vaan yksinkertaisesti taida tykätä, kun mikään puuro minkään piltin kanssa ei mene. Ei, vaikka mä survon puuron ihan tasaiseksi massaksikin. Tulin sitten siihen tulokseen että antaa olla. Yritetän vaikka parin viikon päästä uudelleen, mutta nyt saa puuroilut olla hetkeksi puuroiltu.
Siksi siirryttiinkin viikonloppuna lihaan, ja voi pojat että se onkin sitten Karrin herkkua (taitaa olla isäänsä tullut...)!  Olen tehnyt pakkaseen minigrip pusseihin kanarisottoa ja spagetti bolognesea ja molempia uppoaisi poikaan melkein niin paljon kuin vain jaksaa syöttää! Ihan uskomatonta, että Karri tosiaan kiljahtelee ilosta kun liharuokaa syötetään, ja avaa suunsa ammolleen uutta lusikallista varten jo ennen kuin lusikka on lähelläkään suuta.
Seuraavaksi aion tehdä jotain kalamössöä ja varmaan joku possujuttukin pitäisi tehdä, vaikka meillä ei kyllä possua muuten syödä.

Tänään käytiin ostamassa joulukuusi. Haluttiin mahdollisimman pieni, koska meidän olohuone on niin typerän mallinen että kovin isoa kuusta tänne ei saa. Kuusi on tosin vielä parvekkeella, koska ei omisteta jalkaa! Sellainen on siis huomenna hankittava että saadaan puu pystyyn.

Aamulla tapahtui muuten mystisiä asioita ja mun kamera suostui toimimaan hetken, kunnes pimeni taas! Käytin sen harvinaisen hetken Karrin möyrimisen taltioimiseen:)




sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Karrilla on asiaa



Koska kamerassa toimii ainoastaan videokuvaus:)

lauantai 17. joulukuuta 2011

Selittelyn makua...

Mä tiedän, että tämä blogi on lähiaikoina ollut enemmän ja vähemmän surkea. Mun kamera on rikki, ja siksi Karrista ei ole ollut kunnollisia kuvia. Kamera asiaan tulee kyllä muutos lähiaikoina, ja hyvä muutos tuleekin!  Myöskään aikaa ei ole ihan liikaa ollut, mä kun olen ollut aamusta iltaan "yksinhuoltajana". Niinä lyhyinä hetkinä kun Karri päivisin nukkuu, mä yleensä teen kotihommia tai sitten ihan vaan makaan sohvalla tekemättä mitään. Iltaisin kun Karri on mennyt yöunille mä yleensä käyn saunassa rentoutumassa, ja sitten tuleekin Juho. Sen lyhen ajan mikä me nähdään ennen nukkumaanmenoa me mieluiten vietetään niin, että kumpikaan ei roiku koneella.
Mä edelleen vaan ihmettelen, miten te yksinhuoltajat jaksatte! Mä olen jo tästä viikon kestäneestä tilapäisyydestä ihan poikki!
Joten siksi tämä blogi on ollut vähän heitteillä. Tarkoitus on kuitenkin parantaa tapoja viimeistään joulun jälkeen:)

PS. Tulin tänään kaupasta, vaunujen alakori täynnä ruokaa. Arvatkaa meinasiko itku tulla kun hissin ovessa oli iso lappu "korjauksessa! Ei käytössä".. Kiskoin sitten vaunut porras portaalta ylös, kun en niitä kasattuakaan saanut sen ruokapaljouden takia! Kotiovella olin hiestä märkä, mutta Karri nauroi ihan innoissaan kopassaan kun se pomppiminen oli ilmeisesti todella suurta hupia...

perjantai 16. joulukuuta 2011

Jouluhommia

Mä olen taas tämän viikon ollut työleski. Juho on ollut aamu kahdeksasta yö yhteen töissä joten paljon ei olla ehditty näkemään. Mä olen kuitenkin omaksunut lesken roolin mielestäni ihan hyvin ja lievittänyt tuskaa ja kaipuuta mm. shoppailemalla ja askartelemalla joulukortteja, joita tyhmempi voisi luulla esim. Karrin tekemiksi. Niitä ei ole muuten edes postitettu vielä. Mitäpäs sitä turhaan ajoissa olemaan. Onneksi viimeistään jouluksi helpottaa taas!

Oikeastaan mä odotan jo joulua. Meillä ei ole tapana kiskoa ykkösiä ylle ja pönöttää kravatit tanassa koko aattoa mummon kummin serkun reumasta puhuen ja shampaniaa kilistellen. Meillä on nimittäin tapana heittää jalkaan villasukat ja olohousut (pehmeimmät ja mukavimmat mitä löytyy), maata sohavlla/matolla/divaanilla/sängyllä/lattialla/missä huvittaa, kiskoa ruokaa mahaan niin että raskausarvet ratkeaa, puheenaiheena useimmiten todella painokelvottoman huonot jutut ja ilta tietenkin kruunataan suklaalla ja lahjojen ihmettelyllä. Joulupäivä ja tapaninpäivä menee (jos mahdollista) vieläkin rennommalla meiningillä. Syödään mitä jäljelle on jäänyt ja ihmetellään edelleen suut ja silmät suklaan ympäröiminä lahjoja.

Mä olen muuten lähestulkoon hämmästynyt siitä, että tällainen juntti, ei-akateeminen ihminen joka on lukenut kirjan viimeksi ties milloin, voi saada niinkin kirjastoystävällisen lapsen kuin Karri. Me oltiin nimittäin eilen karpan kanssa kirjastossa, koska mun oli aivan pakko saada kahlata muutaman lehdet läpi. Mä istuin nojatuolissa ja luin lehtiä, kun taas karri katseli mun olan yli värikkäitä kirjahyllyjä ja läähätti innosta kuin mikäkin koira! Siis se oli aivan innoissaan, nauroi, läähätti, lätki käsillään mun naamaa ja potki jaloillaan mun mahan mustelmille. Mennään siis kirjastoon toistekin.

Ja tässä teille todistusaineistoa siitä, että Karrin kädet ja jalat eivät yksinkertaisesti pysy paikallaan (ja sittä että mun puhelimessa on surkea kamera+kirjastossa surkea valo):





keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Tänään

-ostin Karrille punaiset farkkuleggingsit
-Karri käytti ensimmäistä kertaa first star converseja
-koristelin olohuoneen ja eteisen joulupalleroilla
-söin stockmannin kahvilassa kana-caesar leipää, johon olikin vahingossa laitettu kalatuorejuustoa. Oli pahaa!
-Karri katsoi telkkarista keno arvontaa ja nauraa hekotti keltaisille pyöriville palloille
-tajusin, että tulee vähän kiire joulukorttien kanssa...
-tunsin oloni jotenkin juntiksi, kun kyllästyin katsomaan presidenttitenttiä ja siirryin katsomaan Tuuria
-värjäsin hiukset black cherry nimisellä värillä. Tuli kyllä liian punertavat mun makuun
-siivosin vähän, niinkuin melkein jokapäivä. Huomenna on taas sotku kuitenkin
-laitoin meille makuuhuoneeseen verhot. Ikkuna on katon rajasta lähes lattiaan asti, joten verhoille on tarvetta
-mietin pääni puhki joululahjaa Juholle, mutten keksinyt vieläkään mitään
-söin kokonaisen ananaksen


tiistai 13. joulukuuta 2011

Ulkoistettu vauvakuume

Mä olen tässä lähiaikoina huomannut, että mun vauvakuumeeni on selvästi ulkoistettu muutamille lähipiirin ihmisille.
Meillä ei missään tapauksessa ole tarkoituksena hankkia toista apinanpoikasta tähän talouteen ainakaan seuraavaan viiteen vuoteen. Syyt ovat niinkin yksinkertaisia, kuin että
1.Haluan opiskella opiskeluni pois ennen toista tulokasta
2.Haluan, että Karri saa elää ainakin vauva-aikansa ja mieluiten myös taaperoiän meidän ainoana lapsena. Näin pystytään myös tarjoamaan Karrille paljon enemmän itsestämme ja lompakostamme, itsestämme enimmäkseen.
3.Kunnioitan kyllä perheitä joissa on monta lasta, mutta itse olen varsin tyytyväinen tähän yhteenkin, toistaiseksi.
4.En näe mitään syytä alkaa puskea pentua toisensa perään kuin tehtaan linjalta
Ja edellämainitut syythän ovat vain meidän perheen mielipiteitä, joten hernepellon vetäminen pyllyyn asti on turhaa jos joku siellä ruudun toisella puolella nyt sattuu olemaan asioista erimieltä.

Kuitenkin, nyt lähiaikoina suunnalta jos toiselta on alkanut tulemaan kyselyitä seuraavasta lapsesta. Milloin sellainen tulee? Tuleeko? Tuleehan? ON TULTAVA! Lisäksi hienovaraisia (not) vihjailuja, kuten "ei teidän nyt kannata noita pieneksi jääneitä vaatteita myydä ainakaan, JOS VAIKKA TULEE JOKU TOINEN JOKA NIITÄ TARVITSEE". Kaikkein pahinta on, että kieltävää vastausta ei hyväksytä. Jos vastaan että "No, ei meille ihan lähivuosiin ole kyllä toista tulossa" Niin takaisin lymyillään kulmien alta ja myhäillään että "niiii i, no eihän sitä koskaan tiedä". Tässä alkaa ihan pelottaa, että suunnitteleeko ne mummot ja mammat mulle jotain kotikutoista inseminaatiota kun nukun vai häh?!

Ja kyllä, uskokaa tai älkää, mutta on mahdollista että ihmisellä on vauvakuumetta yhtä vähän kuin salkkareiden sergeillä näyttelijäntaitoja. Toisten vauvamahat on söpöjä joooo, mutta itselleni en sellaista pukeutumista, nukkumista, syömistä ja kaikkea elämää rajoittavaa möhkälettä tissieni alle haluaisi. Synnyttämisen ajatteleminenkin aiheuttaa kylmiä väreitä ja toivetta, että kuolisin ennemmin kuin synnyttäisin. Se tuska ja kipu oli jotain niin sietämättömän hirveää, että seuraava lapseni syntyy sektiolla tai jää mahaani. Lisäksi, en kaipaa ihan pikkupikkuvauva aikaa. En kaipaa parin tunnin välein heräämistä öisin, en kaipaa parin tunnin välein tapahtuvaa syömistä, en kaipaa sitä huonoa omaatuntoa joka iskee joka hemmetin kerta kun käy vaikka valintatalossa ja on jättänyt vauvansa isän kanssa kotiin (vielä pahempi vaihtoehto on käydä siellä valintatalossa sen miehen kanssa ja jättää vauva siksi aikaa vaikka mummolaan, hui kauhea!)

Olen enemmän kuin iloinen juuri tästä iästä, jossa Karri on nyt. Hän on vielä vauva, ei osaa vielä lähteä lätkimään paikasta johon hänet jätän, mutta silti osaa nauraa räkättää naama punaisena, niskaa ei tarvitse muistaa tukea ja yöt nukutaan 11h putkeen. Tätä ikää tulen varmasti kaipaamaan ja tämän ei-vastasyntynyt-mutta-kuitenkin-vauva ajan ansiosta haluan varmasti toisen ja ehkä kolmannenkin lapsen, sitten joskus!!


Ps. selailin liikenteen lähteitä ja huomasin että joku oli linkitellyt mun blogia kaksplussan johonkin vauvanvaatejuttuun ja väittänyt omakseen. No, voin selventää, että en kyllä pyöri kaksplussalla saati linkittele sinne blogiani..

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

poika pussissa

Kerroinkin pari päivää sitten, että tilasin rattaisiin lämpöpussin. No se pussi tuli perjantaina postiin, eilen kävin sen noutamassa ja nyt mä olen rakastunut! Tuo on maailman pehmein+muhkein+lämpimin asia ja antaisin vaikka toisen jalkani jos saisin kylminä pakkaspäivinä kääriytyä ensin haalariin ja sitten vielä tuollaiseen ihanuuteen. Pussi on siis Eisbärchen merkkinen, ja väriltään musta-harmaa. Karrikin tuntuu viihtyvän tuolla yllättävän hyvin. Iloisena se pyörii ympyrää pussin sisällä ja välillä nuolee reunoja ja hakkaa käsillään vetoketjua.. Paras hankita vähään aikaan.

Mulla on aamulla naurussa pidättelemistä kun syötin Karrille puuroa. Joka kerta kun lusikka lähestyi suuta, päätti poika huitaista kädellään lusikkaa niin että puurot lenteli pitkin vaatteita ja naamaa. Karrin itsensä mielestä leikki oli tietenkin tosi hauska. Lopulta puuroa oli ihan jokapaikassa ja Karrin hiuksetkin olivat tahmeissa puurokökkäreissä. Vein sitten naureskelevan apinan kylpyyn ja arvatkaa oliko hankalaa kiskoa niitä  vedessä entistä limaisemmaksi muuttuvia puuroklimppejä Karrin hiuksista ilman, että aiheuttaisi kauheaa huutoa? No voin kertoa, että oli. Lopulta saatiin kuitenkin puurot pois päästä ilman että menetettiin kovin montaa hiustupsua.

Ensi viikoksi pitäisi varata lääkäri Karrille, kun korvatulehduksesta on kulunut nyt sen verran aikaa että pitää tarkastaa purivatko antibiootit kunnolla. Pahoin vaan pelkään, että tähän talouteen on rantautumassa jo uusi korvatulehdus. Ainakin nuha ja yskä ovat kovia.







lauantai 10. joulukuuta 2011

Hei nyt alkaa riittää!

Kuukausi sitten mä olin kipeä, muistaakseni, ja niin oli Karrikin. Sitten Karri parani, kunnes parin viikon päästä sai korvatulehduksen. Korvatulehdus parani, mutta sitten Juholle tuli keuhoputkentulehdus. Keuhkoputkentulehdus parani, mutta nyt Karrilla on taas flunssa ja samoin mulla. MILLOIN TÄMÄ LOPPUU? MILLOIN ME OLLAAN KAIKKI KOLME (3) SAMAAN AIKAAN TERVEINÄ?!?!?
Suututtaa tämä sairastelu lievästi sanottuna. Karri sai vihdoin nukahdettua ja nyt mä makaan sohvalla kurkkukarkkien, glögin ja koneen kanssa. Juho on ekaa päivää(iltaa) sairasloman jälkeen töissä mutta voi luoja kun mä toivoisin että se olisi nyt kotona!
Tää oli nyt tällainen väsyneen kotiäidin valitustuokio, palaillaan huomenna muilla jutuilla..

perjantai 9. joulukuuta 2011

Makea blogi


Sain haasteen jo aikaisemmin annalta ja nyt vielä äitiyshousuilta, joten kiitos teille ja tässäpä tämä nyt sitten on:

-Kiitä tunnustuksen antajaa
-Tee aiheesta postaus
-Vastaa kymmeneen annettuun kysymykseen
-Anna tunnustus 10 blogille, jotka mielestäsi ansaitsevat sen

Kysymykset ja vastaukset:

1.Lempiväri: Jaa a. Sisustuksessa suosin valkoista värikkäillä yksityiskohdilla, pukeutumisessa mennään aikalailla mustavalkolinjalla ja toisaalta pinkit, turkoosit ja omenanvihreätkin on ihania värejä vaikka niitä en juuri missään käytäkään.
2.Lempieläin: Kai se on joku niinkin omaperäinen vastaus kuin Kissa. Tai ehkä apina
3.Lempinumero: vaikka 1
4.Paras alkoholiton juoma: sitruuna limppari (sodastreamerillä tehty ja just se yksi tietty maku)
5.Facebook vai twitter: facebook, vaikka hengailen siellä nykyään säälittävän vähän
6.Intohimosi: hyvä ruoka
7.Lahjojen antaminen vai saaminen: Antaminen, vaikka on se saaminenkin ihan jees
8.Mieleisin kuvio tai muoto: tasaraidat ja polka dots
9.Paras päivä viikossa: No äitiyslomalaisena ja sitä ennen kolmivuorotyöläisenä viikonpäivillä ei niin hirveästi ole merkitystä. Sanotaan siis vaikka että Juhon vapaapäivät:)
10.Lempikukka: En ole kukkiin oikein perehtynyt. Meillä on orkidea, bonsaipuu ja jukkapalmu :D

En haasta tähän ketään,
kun melkein kaikilla tämä jo on.
Tehköön ken haluaa siis.

torstai 8. joulukuuta 2011

Uudet menopelit

No ei nyt sentään uudet, mutta uuden ilmeen saaneet kuitenkin! Vaunukoppa on nimittäin heitetty piiloon ja sitä käytetään tästälähin ainoastaan parvekepäiväunilla. Muuten mennään ratas osalla, jonka vauhdoin kopan tilalle eilen. Tuon saa makuuasentoon(ja makuuasennossa sitä vielä pidetäänkin) ja mikä tärkeintä Karrilla on hyvät näkymät! Eilen nimittäin hiihtelin Skanssissa (ei-turkulaisille tiedoksi, että skanssi on ostoskeskus) toisella kädellä vaunuja työntäen ja toisessa kainalossa Karri, kun poikaa ei enää vaunukopan oma rauha miellytä vaan pitää saada ihmetellä ohikulkijoita ja oikeastaan ihan kaikkea mahdollista. Ja kun Karri ei enää todellakaan aina vaunuihin nuku, niin miksipä sitä väkisin vaunukoppaa käytettäisi. Poju olikin uudesta menopelistään aika ihmeissään ja puristi edessä olevaa kaidetta rystyset valkoisina :) Kuitenkaan rattaat eivät olleet Karrin mielestä puoliksikaan niin kiinnostavat kuin isin Ikeasta ostama super cool jalkapallo joka täytyy kokoajan olla näköetäisyydellä ja mieluiten käsissä tai suussa.

Ja pakko sanoa, että kyllä nyt herkkää äiti-ihmistä koetellaan. Onko mun vauva muka jo niin iso vauva, että vaunukoppakin on jo ihan pläääh juttu?! Jos asia olisi musta kiinni, niin työntäisin lapseni vaunuissa kouluunkin.

Niin ja laitoin eilen tilaukseen noihin rattaisiin muhkean lämpöpussin, kun noissa kuitenkaan suoja ei ole läheskään sellainen kuin vaunujen suojassa...