keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Puolen vuoden kriisi

Heitin tänään aamulla ison pussillisen Karrille pieniä vaatteita kellariin. Lipastoon jäi ehkä viidet housut ja saman verran bodyjä, muutamat sukkahousut ja pari villatakkia. Säälittävä määrä, etenkin kun niistä housuista suurin osa jää pieneksi ihan kohta myös.
No, kyllä mä tilasin jo muutamia uusia vaatteita joiden pitäisi saapua lähipäivinä, mutta siinä vaatteita ostoskoriin klikkaillessani huomasin, että kivoja housuja ei pojille vaan löydy! Mun korissani oli jopa yhdet ej sikke lej:n leggingsit, vaikka olin varautunut ostamaan monetkin housut. Kaikenmaailman puna-lila-kelta-vihreä-neliö-monsteri yhdistelmäisiä housuja löytyy kyllä, mutta kun mä haluaisin joko yksivärisiä leggingsejä tai leggingsejä jollan kivalla kuosilla. Niitä ei vain yksinkertaisesti löydy. Ja suurin pettymys oli, että edes mini rodinilla (joka on tavallisesti pelastaja näissä vaateasioissa) ei löytynyt sopivia!

Ja tuosta suuresta kellariin menneestä vaatesäkistä sitten päästäänkin siihen, että miten hitossa aika voi mennä näin nopeasti? Mun pieni apinanpoikanen on huomenna 5kk! Tuntuu, että pari viikkoa sitten oli se ilta kun makasin sohavlla Juhon siskon kanssa, katsottiin telkkarista "kungarna av tylösand" ja laskettiin kellosta supistuksia samalla kun Juho ravasi hermostuneena saunasta parvekkeelle ja takaisin.
Ja kuukauden päästä Karri on jo puoli vuotta..Se se vasta kriisin paikka sitten onkin. Nyt mä lopetan tämän kriiseilyn ja säästän kaikki voimat siihen puolen vuoden kriisiin:)
Syntymäpäivänä 1.7.2011

1kk

2kk, ristiäisissä

3kk

4kk

pari päivää vaille 5kk (ikean ostoskärryissä...)

lauantai 26. marraskuuta 2011

Homeboy








Musta tuntuu, että siellä jossain missä säästä päätetään kyllästyttiin mun sade mökötykseen, ja päätettiin laittaa täksi päiväksi vähän aurinkoa että saataisi mut hiljaiseksi. Siksi mä aionkin nyt nauttia tästä aurinkoisesta päivästä ulkona, koska seuraavaa saadaan varmasti odottaa taas valovuosi. 
Nyt me lähdetään ulos ja kauppaan ja jos se on musta kiinni, niin ollaan siellä ulkona muuten niin kauan että tulee pimeä!!

perjantai 25. marraskuuta 2011

vali vali vali

Mä alan olla kyllästynyt tähän pimeyteen ja lumettomuuteen. Tulisi sitten vaikka ne kolmenkymmenen asteen pakkaset mieluummin, mutta tämä jatkuva vesisade ja kymmenen asteen lämpötila alkaa pikkuhiljaa riipimään. Sitäpaitsi lumi toisi edes vähän valoa.

Muutenkaan lähipäivinä oikein mikään ei ole onnistunut. Tuntuu että koko maailma on kipeänä. Vauvauintiin ei voida mennä kun Karri on vielä vähän flunssainen, vauvakinoon ei voitu mennä kun kaverin lapsi oli sairastunut (tai oltaisihan me Karrin kanssa voitu mennä kahdestaan, mutta ei se ole sama), mun vanhemmille ei voida mennä kun äidillä on keuhkokuume enkä Karria halua tartuttaa ja nyt mulla itsellänikin on flunssa. 
Me ollaan siis oltu neljän seinän sisällä vankeina oikeastaan koko viikko ja tylsistyminen alkaa olla melkoista. Toisaalta ei huvita enää edes yrittää tehdä mitään kun kaikki menee päin mäntyä kuitenkin.

Ajattelin että olisin voinut sitten lopettaa valittamisen ja siirtyä iloisempiin aiheisiin, mutta niimpä, enhän keksi mitään positiivistä mistä kirjoittaa. Ehkä mä alan syömään nachoja ja dippiä, viihdyttämään Karria ja odottamaan josko Juho tulisi tänään töistä kotiin vaikka ennen puoltayötä (mitä ei kyllä tule tapahtumaan mutta toivoa kai aina saa...)





tiistai 22. marraskuuta 2011

Iltajukeboksi

Nyt kun Karri on ollut kipeänä, on myös nukuttaminen ollut ainakin triplasti vaikeampaa kuin tavallisesti. Karria kyllä väsyttää mutta kun räkä valuu ja korviin koskee ei uni oikein ota tullakseen. Siksipä musta onkin tässä viikon aikana tullut aikamoinen ikivihreä hittiparaati. Karri sylissäni mä hyppelen ympäri asuntoa ja kailotan erittäin epävireisesti ilmoille joka ilta saman setin: Aluksi lähdetään näillä kesyillä liikenteeseen, popsi popsi porkkanaa, ihhahhaa ja maijan karitsa. Sen jälkeen siirrytään joululauluihin, kuten kulkuset ja petteri punakuono. Näiden jälkeen alkaakin sitten ikivihreät rallit Nylon beatilta, Gimmeliltä, Backstreet boysilta ja tietenkin Spice girlsiltä. Ilta huipentuu uskomattomiin tulkintoihin All by myselfistä ja my heart will go on:ista. Näiden jälkeen tulee illan viimeinen hidas, ja yleensä siinä vaiheessa kun kajautan ilmoille kovaa ja korkealta "Goodbye england's rose" Karri nukkuukin jo, ainakin melkein. Ja kyyyllä vain, illan viimeinen hidas on siis Candle in the wind ja kyllä kuulkaa mun ääneni voittaa Eltonin ihan mennen tullen... Mikä siinä muuten on, että nuo vanhat biisit muistaa sanasta sanaan ulkoa, mutta sitten niitä sellaisia joita jokapäivä kuuntelee ei muista millään?!

Juhokin on ollut vapaalla taas muutaman päivän, ja mä vietin eilen omaa vapaapäivääni. Olin siis omassa ylhäisessä yksinäisyydessäni kaupungilla, ilman vaunujen työntelyä ja hisseihin jonottamista. Ostin Zarasta laukun ja kävin kahvilla stockmannilla. Kahvinjuonnin lomassa yritin epätoivoisesti irroittaa sitä Zaran laukun sisällä olevaa ärsyttävästi jemmattua läpyskää, joka saa hälyttimet hälyttämään joissain kaupoissa. En ymmärrä sen ideaa.
Kahvinjuonnin jälkeen tein vielä historiaa ja ostin Gina tricotista löysän collegepaidan. En ole ostanut ginasta mitään varmaan yli vuoteen, enkä käykään siellä oikeastaan koskaan, mutta ihmeitä näköjään tapahtuu.




sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Kerrankin ajoissa

Tässä yhtenä päivänä kun Juho, meidän talouden sijoitusneuvoja, oli töissä ja Karri päikkäreillä, päätin mä laittaa kerralla ranttaliksi ja sijoittaa vähän tulevaisuuteen. No joo, ei tässä mitään taloa olla ostettu, vaan vaatteita ensi kesäksi Karrille. Ja kyllä, ensi KESÄKSI, eli voisi ehkä liioittelematta sanoa että nyt on ollut aikainen lintu matoa nappaamassa. Aikamoisen madon mä kyllä nappasinkin, nimittäin nettikauppojen syövereistä paljastui sellaiset kesävaate alet että oksat pois (ja tällaiset alethan on luonnollisesti hyödynnettävä,   sehän olisi suorastaan tyhmää olla ostamatta kesävaatteita marraskuussa...). Kokojen kanssa oli kyllä vähän ongelmia, kun pahahan sitä on varmaksi sanoa minkä kokoinen tuo paviaani on puolen vuoden päästä. Nyt alkaa koko 62 vedellä viimeisiään, mutta 68 on vielä vähän reilu. Siitä sitten fiksuna tyttönä tein laskelmia, että ehkä 74, tai sitten 80 olisi ensi kesän koko. Nuo vaatteet tilasin kuitenkin koossa 80, kun t-paidoissa nyt ei mielestäni haittaa pieni löysyys. Sanoisin, että poikien vaatteissa suosin mieluummin vähän löysää, kuin sellaista "nännit töröttää paidan läpi" lookkia.
Että sellaista rättiä sieltä sitten lähti. Minymon kasettipaita, Espritin vaarinpaita ja mini rodinilta body ja gorillapaita. Vai onko tuo gorilla? En minä tiedä.
No jokatapauksessa nyt kelpaa kesän tulla (tulisi nyt ensin se talvi.....)

lauantai 19. marraskuuta 2011

Voihan korva

Karrihan oli viikko sitten kuumeessa. Parissa päivässä poika oli terve, mutta loppuviikosta hirveä nuha, yskä ja tukkoisuus palasivat. Tänään aamulla Karri nyyhkytti omassa sängyssään sellaista surullista nyyhkytystä kun ei tukkoisuudeltaan saanut edes kunnollista itkua itkettyä. Juho imi räkäimurilla pikkurillin paksuisia räkäklimppejä ja mä yritin kannella ympäri asuntoa että toinen rauhoittuisi mutta lopulta nyyhkytys lakkasi vasta kun väsymys voitti.
Iltapäivällä käytiin Mehiläisessä lastenlääkärillä, joka tutki Karrin perusteellisesti (potilas itse mulkoili vihaisesti lääkäriä mun sylistäni) ja korvatulehdushan sieltä löytyi...Saatiin antibiootit ja nyt Karri nukkuu meidän sängyssä ihan väsyneenä.
Mä vaan NIIN toivon, ettei tästä alkaisi mikään kierre. Mulla itselläni ei koskaan ole ollut yhtä ainoaa korvatulehdusta, mutta Juholla taas oli kuulemma pienenä ihan jatkuvasti. Voi Karri parkaa jos on siis perinyt isänsä korvat.

Nyt vaan lääkitään potilasta ja toivotaan että kipu helpottaisi pian. Sitä odotellessa me makaillaan poitsun kassa sängyssä ja katsotaan laatusarjaa nimeltä Talent suomi. Ihan näin by the way, en ymmärrä miten tuo ohjelma voikin olla niin huono! Michael Jacksonin tahdissa suun availu ei mun mielestä ole mikään talent...ja mikä se oli se huono munamieskopio?! En myöskään ymmärrä noita tuomareita, kun esimerkiksi salkkari Maaritilta tuo kritiikin antaminen ei onnistu ollenkaan. Miten nuo "talentit" voi muka kehittyä mihinkään kun kokoajan vaan kehutaan että "jeejee olette ihania ja söpöjä ja parhaita, höpöhöpö noille negatiivisille kommenteille".... Eikö tuomarin kuulu myös kertoa missä pitäisi parantaa ja minkä voisi tehdä toisin.....?

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Tuleva pyromaani siivoaa parvekkeen

Mä en ole ihan varma, onko olemassa yhtään yhtä tunaria taloutta kuin tämä meidän. Me ollaan esimerkiksi muutettu kahdesti, ja kummallakin kerralla unohdettu tehdä sähkösopimus jonka seurauksena ollaan sitten oltu pari päivää ilman sähköjä, me ollaan lähdetty viikoksi matkalle 30asteen helteillä ja unohdettu eteiseen roskapussi, ja takaisin kun tultiin niin eteinen oli täynnä kärpäsen munia. Mutta tänään tapahtui ehkä pelottavin tunarointi ikinä, nimittäin oltiin unohdettu eilen illalla kahvinkeitin päälle ja pannu oli tyhjä. Aamulla sitten moccamaster savusi ja piti outoa ääntä ja pannun pohja oli ihan kupruilla ja palanut....En halua edes tietää mitä olisi voinut tapahtua, ellei Juho olisi lahjonut mua aamulla kahvinkeittoon. En nimittäin olisi välttämättä vieläkään huomannut kahvinkeitinepisodia (ellei sitten tulipalo olisi jo syttynyt...)

Mä olen tänään siivonnut meidän parveketta ja Karrikin osallistui hommaan. Haluaisin istuttaa jotain "talvikukkia" mun hamstraamiin pajukoreihin, kun tuo partsi on vähän kolkon näköinen muuten. Ja siellä tulee kuitenkin näin syksylläkin vietettyä aikaa kun katossa on kaksi infrapunalämmitintä jotka pitävät paikat lämpininä :) Että jos joku tietää mikä muu kasvi kuin tylsä kanerva selviää parvekkeella talven, niin mulle voi kertoa.

Nyt mä aion pukea Karrille kunnon vaatekerrokset niskaan ja lähteä ulos. Ehkä me sattumalta eksytään mun vanhempien luokse, kun niillä on kuitenkin kaapit täynnä herkkuja...





tiistai 15. marraskuuta 2011

Elossa ollaan

Täällä ollaan jo paranemassa, vaikka nuha onkin vielä kova. Itseasiassa niin kova, että Karri kuorsaa yöllä kun nenän kautta hengittäminen ei oikein onnistu.

Juholla on ollut muutama vapaapäivä, mikä on tuntunut aikamoiselta luksukselta. Me ollaan syöty hyvin ja oltu vaan kotona. Kavereita ja sukulaisia on käynyt meillä kylässä.Niin ja saatiin me aikaiseksi siivotakin. Se on oikeasti aika raskasta hoitaa täysin yksin vauvaa viikko putkeen. Ja voi ei miten rentouttavaa onkaan, kun voi olla saunassa, kuunnella samalla radiota ja kuoria kasvoja ihan rauhassa, eikä tarvitse kuunnella onko vauva herännyt vai ei. Ja kun ruoka on valmista, voi syödä sen lämpimänä ja tuoreena ihan rauhassa ainakin kerran päivässä.

Isänpäivänä Juho oli töissä, joten mä ja Karri mentiin mun vanhemmille. Karri oli kuitenkin vielä sen verran kipeä, että itki vaan naama punaisena. Kakkukahvien jälkeen katsoin parhaaksi poistua kotiin, laitoin pojan omaan sänkyyn nukkumaan, tilasin pizzan ja makasin sohvalla. Sekä askartelin Juholle hienon isänpäiväkortin:)

Ihanaa muuten, kun vihdoinkin on tullut kylmempi! Tänään käytin ekaa kertaa talvitakkia kun kävelin postiin hakemaan yhtä pakettia. Mä niin odotan ja lunta ja oikein kunnon pakkasia. Jollain oudolla tavalla mä pidän talvesta. Tykkään kasata villapaidat, toppatakit ja kaulahuivit päällekkäin ja vetää pipon syvälle päähän. Ja se ääni kun lumi narisee kenkien alla!

Mutta nyt mä yritän saada tuon yhden väsyneen apinan nukahtamaan, huomisiin:)





lauantai 12. marraskuuta 2011

Karhunpoika sairastaa

Häntä hellikäämme


torstai 10. marraskuuta 2011

Clasu löytöjä

Kävin eilen illalla Clas Ohlsonilla ostamassa säilytyslaatikot, joiden etuosassa on liitutaulu. Mun mielestä noi on tosi kivat, vaikka onkin sitä liitutaulua lukuunottamatta ihan tavalliset, vähän kiiltävät valkoiset laatikot. Noita oli saatavana myös kokomustina. Niinkuin varmaan näkyy, toiseen laatikkoon säilön Karrin lelut joiden tämänhetkinen "säilytys" paikka on lattioilla ympäri asuntoa, ja toiseen menee ainakin osa dvd:istä ja Juhon ps3 peleistä.

Mulla on nyt mun oma aika meneillään. Siis se hetki, kun lapsi nukkuu, eikä tarvitse tehdä muuta kuin maata sohvalla ja syödä danone rahkaa täydellisessä hiljaisuudessa:) Kohta alan leipomaan kana-pekoni-mozzarella piirakkaa. 

Karri on ollut tosi kiukkuisella tuulella tänään. Se on itkee, "mouruaa" ja huutaa kokoajan. Ei ole vaipassa mitään, ei nälkä, ei kylmä eikä kuuma, nukkumaan ei suostu (paitsi nyt pitkän taistelun jälkeen), sylissä oleminen ei auta, ei yhtään mikään. Mittasin kuumeenkin mutta eipä ollut sitäkään. Toivottavasti nukkuisi nyt pitkään, että olisi edes vähän paremmalla tuulella kun herää.



Ja sitten vielä haaste, jonka laukku antoi:
1. Aukaise neljäs tiedostokansio, jossa säilytät kuviasi
2.Aukaise kansion neljäs kuva ja julkaise se blogissasi
3."selitä" kuva
4.Haasta kolme muuta bloggaajaa: en haasta ketään :)
Kännykällä otettu kuva muuttopäivänä mun ja Juhon ensimmäisestä varsinaisesta yhteisestä kodista. Tuota ennen asuttiin jonkin aikaa mun kämpässä, mutta siellä oli myös 2 kämppistä joten etsittiin kyllä kokoajan sopivaa asuntoa. Toi sijaitsi Töölössä ja oli kaikinpuolin ihan täydellinen (paitsi hinta ei ollut niin hirveän kiva). Mulla on ihan hirveästi ihania muistoja noilta ajoilta ja kaipaankin niitä välillä kovasti. Muuten asuttaisi tuolla varmasti edelleen, mutta se olisi ollut auttamattoman pieni kolmelle hengelle, joten viime toukokuussa muutettiin sitten pois. Kun tuota kuvaa katselin, niin tuli muuten ihan hirveä Helsinki ikävä taas...

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Bigger sailor

Lähipäivinä mä olen ollut käytännössä yksinhuoltaja. Juholla on nimittäin töissä nyt kauhea kiire, kun ne avaa uutta ravintolaa ja siellä on ilmeisesti vähän kiire saada homma toimimaan. Se kiire luultavasti jatkuu myös avajaisten jälkeen jonkin aikaa. Mua kuitenkin lämmittää ajatus, että kalalta ja rasvalta haiseva mies sieltä kuitenkin tulee illalla kotiin, mutta en voi ymmärtää miten teillä oikeilla yh:illa päät kestää, kun tiedätte että helpotusta ei ole edes tulossa!?
Muutenkin tosi tylsää olla yksin kotona aikaisesta aamusta myöhään iltaan. Me ollaan Karrin kanssa kyläilty varmaan kaikki mun ystävät läpi, ja moni on kyläillyt myös meillä. Ollaan vietetty aikaa mun vanhempien luona, kierrelty keskustassa, jokirannassa, ja merenrannalla. Mä olen kiinnittänyt jouluvalot peiliin, yrittänyt siivota, leiponut, selaillut nettikauppoja ja blogeja, tuijottanut telkkarista aamuisin vauvan tarinaa ja morsiandieettiä, iltaisin salkkareita ja bb:tä. Että mitäs nyt, kun tekeminen alkaa loppua?!

Ainiin! Eilen käytiin 4kk neuvolassa. Karrin tutkimisesta ei tullut oikein mitään, koska lapsiparkaa nauratti niin paljon. Lääkäri yritti saada Karria nostamaan päätään (jonka hän osaa kotona kyllä oikein hyvin) mutta nyt toinen vaan hekotteli ja yritti tarttua lääkäriä hiuksista. Sen jälkeen oma terkkarimme yritti mitata pituutta, mutta toinen alkoikin harjoittelemaan kääntymistä ja venkoili pöydällä joka suuntaan(nauraen tietysti samalla)... Karrin pituus ja paino menivät keskikäyrällä, niinkuin ovat aina menneetkin. Kaikki muukin oli kunnossa ja neuvolakorttiin merkittin että poika on jäntevä, hyvin kasvanut ja erittäin iloinen tapaus :)

Nyt mä odotan että Karri herää aamu uniltaan ja sitten me lähdetään viemään mun lempi nahkasaappaita suutarille, kun niistä hajosi eilen vetoketju (jo toisen kerran tänä syksynä! )



sunnuntai 6. marraskuuta 2011

sou mast kou ooon

Mä ja Karri leikitään tässä sohvalla ja taustalla tulee telkkarista kuorosota. Rupesin tossa kuuntelemaan, että MITEN huonosti voi ihmiset ääntää englantia? Ja jos ei oikeasti osata ääntää sitä pätkän vertaa, niin onko pakko laulaa englanniksi? Tuo yksi kuorokin valehtelematta lauloi "sou mast kou ooooon, jeah, insaid mai haart is breikkin"....
Ja kyllä, Karri on ihan hulluna telkkarin tuijottamiseen enkä jaksa kokoajan sitä iloa häneltä kieltääkään. Sen verran omistan maalaisjärkeä, että en usko n.15min kestävän päivittäisen telkkarin katsomisen tekevän lapsestani kouluampujaa, narkkaria, vaimonhakkaajaa, terroristiä tai pedofiiliä.

Noniin, nyt kun on puhuttu painavaa asiaa englannin ääntämisestä ja telkkarin katsomisesta, niin Karri vielä kertoo teille mielipiteitä project runwayn tämänkertaisista luomuksista:

lauantai 5. marraskuuta 2011

MVL eli miesvapaa lauantai

Mä olen kuolemanväsynyt, mutta aion sinnitellä hereillä. Tänäiltana nimittäin se olen minä joka päättää mitä kanavaa katsotaan, mitä herkkuja syödään ja milloin leffa laitetaan pauselle ja mennään pissalle. Juho on nimittäin kavereidensa kanssa jossain juhlimassa, ja Karri ei osaa vielä sanoa mielipiteitänsä edellämainittuihin asioihin.

Eilen mä kävin pitkästä aikaa ostoksilla. Löysin vihdoin itselleni sen talvitakin, jota jo aika kauan etsin. Tarkoituksena oli alunperin ostaa musta, mutta tulin toisiin ajatuksiin ku tajusin että mulla on varmaan joka ikinen talvi ollut musta takki. Lisäksi kriteerinä oli ultimaattinen lämpöisyys ja huppu. Olen nimittäin täysin kyllästynyt villakangastakeissa värjöttelyyn -30 asteessa.
Ostin myös Karrille super coolin collegehaalarin, sekä mustavalkoraidalliset petivaatteet. 

Nyt mä kuitenkin otan ilon irti siitä että Karri nukahti, lätkäisen naamiot naamaan ja painun saunaan. Sen jälkeen vuorossa on greyn anatomiaa, jacky makupaloja, marianneja ja spriteä! Toivottavasti muillakin on leppoisa lauantai ilta!:)




keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Voi kauhu...

Noniin, nyt se on tapahtunut. Tänään kun viikkasin Karrin laatikostoon puhtaita vaatteita, päätin tarkastaa onkohan laatikossa jo jotain liian pieneksi jäänyttä, ja kyllähän siellä oli! En voi uskoa että mun ihmisprototyypille ei enää mahdukaan kaikki, vaan on tosiaan olemassa liian pieniä vaatteita! Kaikki 50 ja 56 kokoiset saivat siis lähteä. 62 on nyt juuri passeli koko, mutta uudet vaatteet ostan jo koossa 68. Kauheaa. Tein myös sen, mitä minun ei koskaan pitänyt tehdä: nuuhkin pieniä vaatteita. Kasasin ne pinoon ja katsoin niitä haikeasti. Kunnes sitten sängystä kuuluikin iloinen kiljaisu ja oli pakko lopettaa herkistely, no ehkä hyvä niin:)

Lähipäivinä meillä ei ole tapahtunut juuri mitään. On tehty kanakeittoa, siivottu, lajiteltu pyykkejä ja katsottu project runwayta netistä. Karri on kylpenyt lähes joka ilta kohtuammeessa(joka kai sekin käy kohta pieneki, nyyh). Tiedän, ettei jokapäivä kannattaisi kylvettää, muttakun toinen niin nauttii siitä! Sitäpaitsi iho ei ole kyllä kuivunut ollenkaan kylpemisestä huolimatta.
Myös soseet on olleet kova juttu. Mustikkaa, omenaa, päärynää, porkkanaa, perunaa, maissia, kukkakaalia ja banaania on meidän poika maistanut, ja oikeastaan kaikki on mennyt mukisematta alas asti. Ja tullut osittain myös ylös, hehheh. Olen muuten huomannut, että kaupan soseet maistuvat paremmin kuin omatekemät. Vaikka meidän blenderillä saa kyllä ihan tasaista, klimpitöntä massaa, mutta näköjään äitin ruuat sucks...

Nyt me odotellaan Karrin kummitätejä kylään ja poitsulla on oikein isänsä vanhat tossut jalassa sen kunniaksi! Noista tulikin mieleen, että suunnitelmissa on ostaa sisäconverset sitten kun Karri alkaa liikkua. Mieluiten punaiset tai valkoiset. Joka paikassa tuntuu vaan olevan myynnissä vaaleanpunaisia, joita en kyllä halua...



pieniä...yhyy