En tiedä mikä mielenhäiriö muhun iski, muta teki hirveästi mieli muuttaa blogi tämä kirjoittaa jotain (tai no tiedämpäs, mun pitäisi lukea pääsykokeisiin ja pakoilen sitä urakkaa parhaani mukaan). Vaikka ei mulla mitään asiaa kai ole, mutta ehkä vähän huono omatunto on siitä, miten vähälle lasten kuvaaminen ja etenkin Myyn kehityksen muistiin kirjoittaminen on jäänyt. Tammikuulta ja helmikuulta ei ole juurikaan kuvia, en vähään aikaan edes tiennyt missä mun kamera on ja nyt kun taas tiedän, niin kuvien siirtämisjohtoa ei löydy. Vaikka ei sillä, ei mulla mitään kamerasta koneelle siirrettäviä kuvia kyllä olisikaan.
Myy oppi tänään kävelemään! Yritin kuvata siitä videota, sillä mullahan on myös Karrin ensimmäisisä askelista video (en jaksa etsiä sitä, mutta jossain kesä-heinäkuun 2012 postauksessa se on), mutta Myy ei ollut yhteistyöhaluinen vaan lopetti kävelemisen heti kun kamera tuli kehiin. Myyllä on nyt ensimmäinen korvatulehdus(+silmätulehdus) päällä myös.
Mä voisin nyt kuitenkin (pakoillakseni vielä hetken sitä luku-urakkaa) listata tähän asioita, koska en jaksa kirjoittaa mitään oikeaa tekstiä. Tässä teille siis lista kaikesta mitä mieleen tulee:
-Meidän astianpesukone on rikki ja se saa mun verenpaineen nousemaan nollasta sataan (eli siis nousen kuolleista) joka kerta kun nään sen rakkineen. ÄRSYTTÄÄ että sillä masiinalla on tässä taloudessa tasan yksi funktio: PESTÄ ASTIOITA, ja sitäkään se ei voi osata kunnolla tehdä.
-Tein eilen mielestäni suuren urotyön, kun korjasin Karrin hajottaman yölampun ihan itse. Siis minä. Korjasin sähkölaitteen itse, keittiönpöydän ääressä ikean työkauilla.
-Mulla on uudet supermageeet aurinkolasit, mutta en kehtaa käyttää niitä koska kaikki muut Turculaiset mieluummin siristelee silmiään kuin käyttää aurinkolaseja, joten mulla on tyhmä olo kun laahustan aurajoenrantaa ainoana aurinkolasipäisenä. Onko joku vapaaehtoinen Turkulainen aurinkolasikaveri linjoilla? Anonyymit aurinkolasinkäyttäjät?
- Mä olen ruennut tekemään joka sunnuntai listan, jossa on seuraavan viikon jokaiselle päivälle joku aktiviteetti. Ja sitten sitä listaa toteutetaan ihan verenmaku suussa, koska listasta EI voi poiketa. Tosin ne aktiviteetit on tyyliä: palauta kirjastonkirjat, käy jossain sellaisessa kaupassa jossa et yleensä käy, käy tavallista kauempana leikkpuistossa, käy kahvilla jne.
- Katson tässä samalla suomen parasta leipomoa ja siellä leivotaan Runebergin torttuja. Kysympähän vaan, että miten noi tortut voi olla noin yrjöttävän harmaita ja kuivan näköisiä?
-Nämä hiton pääsykokeet ahdistaa mua niin paljon että tekisi mieli repiä koko kirja ja heittää jorpakkoon. Olen tapani mukaan 140% varma etten pääse sisään, joten miksi turhaan lukea? Toisaalta, pakkohan mun on lukea jos aion sisään päästä. Vaikka en kuitenkaan pääse. Vaikka toisaalta miksi en pääsisi jos opettelen koko perkeleen kirjan ulkoa oikein ja väärinpäin? Mutta jaksanko mä lukea niin paljon? En. Pakko jaksaa. Kuka pakottaisi? Mä en ainakaan osaa ruoskia itseäni tarpeeksi. Yyyh.
Ah. Olipa ihanaa purkautua tänne. Nyt voinkin vielä lisätä arkistoista ne harvat tämän talven aikana napsitut kuvat (jotka on kyllä kaikki aika vanhoja, ei täällä enää mitään lunta ole) ja sitten siirryn lukemisen ihmeelliseen maailaan (ehkä, Jimiltä alkaisi kyllä just nyt Amerikan kovimmat keräilijät, ja musta voisi vaikka tulla sen sarjan uusi himofani....).